Vesa Puuronen
Jotain minusta
Julkaisut
Curriculum vitae
 
Tutkimus
Politiikka
Poliittinen toimintani
Kommentteja valtakunnan
poliiikasta
Kommentteja maailman-
politiikasta
Blogi

Jäähyväisverosta ja kaksinkertaisesta verotuksesta

Viime päivinä on Fazerin suklaa-suvun jälkeläinen ja suuromistaja Karl Fazer ilmoittanut siirtyvänsä verotussyistä ulkomaille. Hän haluaa välttää perintöverot, jotka veisivät ilmeisesti leivän hänen kylmässä Suomessa palelevilta lapsiltaan.

Maailmalla veropakolaisuus ei ole tuntematon ilmiö mutta toisin kuin Suomessa sitä on hillitty useissa maissa säätämällä niin sanottu jäähyväisvero. Vero tulee maksettavaksi kun syntyy epäilys, että joku henkilö muuttaa maasta pakoillakseen tai kiertääkseen verotusta. Veron määräytymisen perustana olisi myyntivoiton verotus: kun henkilö muuttaa maasta häntä kohdellaan verotuksessa ikään kuin hän olisi myynyt kaiken omaisuutensa. Tällainen vero tulisi ottaa käyttöön myös Suomessa.

Niin Karl Fazerin, kuten kaikkien muidenkin rikkaiden ja kapitalistien omaisuudet perustuvat työhön, jota pääsääntöisesti muut kuin rikkaat ovat tehneet. Omaisuus perustuu niiden ihmisten työhön, jotka ovat myyneet työvoimansa näille kapitalisteille. Tästä näkökulmasta rikkaiden verottaminen on oikein.
Minunkin koulutukseni maksamiseen ovat osallistuneet niin sanotut tavalliset veronmaksajat enemmän kuin rikkaat. Verotus on tulojen uudelleen jakamisen keino ja tehokkain sellainen. Niiltä tulee ottaa, joilla on mistä ottaa.

En ymmärrä valitusta rikkaiden moninkertaisesta verotuksesta, sillä kaikkien meidän tuloja verotetaan moninkertaisesti. Kun työssä käyvä saa palkan hän maksaa tuloveroa. Kun sama palkansaaja menee kauppaan ostaakseen kertaalleen verotetuilla tuloillaan vaikkapa kahvia häntä verotetaan jälleen mm. ALV-verolla. Veronsa jo maksanut palkansaaja ajaa bensa-asemalle ja taas häntä verotetaan polttoaineverolla jne, jne. Rikkaiden perintövero on kaksinkertaista verotusta mutta niin ovat palkansaajan, työttömän ja eläkeläisen maksama ALV ja polttoaineverotkin.

Verotus on välttämätöntä hyvinvointipalveluiden ylläpitämiseksi ja vain niiltä voidaan periä veroja, joilla on suuret tulot ja omaisuudet. Rikkaita ei tietenkään kannata verottaa liikaa, kuten ei lypsävää lehmääkään kannata tappaa. Enemmän kuin rikkaiden verotuksesta olen huolissani vanhusten hoidosta tai vaikkapa mielenterveyspotilaiden hoidosta ja kuntoutuksesta.

Hyvinvointivaltion rahoituspohjaa on murennettu 1990-luvun puolivälistä lähtien tehdyillä verolaeilla ja myymällä tuottavia valtion yrityksiä. Tällä tiellä ei voida säilyttää hyvinvointiyhteiskuntaa nykyisellään. Mutta sen sijaan, että annetaan varakkaille uusia helpotuksia ja taataan yritysten toimintaedellytyksiä alentamalla kansainvälisestikin katsoen jo ennestään alhaisia pääoma- perintö- ja varallisuusveroja kansainvälisen kilpailukyvyn nimissä, tulisi näitä veroja korottaa. Vime päivinä olen tavannut suuren määrän ihmisiä, joilla ei ole enää leikattavaa, pienituloisimmat ihmiset ovat hätää kärsimässä.

takaisin aihelistaan >