Vesa Puuronen
Jotain minusta
Julkaisut
Curriculum vitae
 
Tutkimus
Politiikka
Poliittinen toimintani
Kommentteja valtakunnan
poliiikasta
Kommentteja maailman-
politiikasta
Blogi

takaisin aihelistaan >

Kauhajoen ja Jokelan tapahtumat -
koulumurhakulttuurin jäljillä
28.9.2008

Jokelan koulumurhien jälkeen marraskuussa 2007 kirjoitin:

”Pekka-Eric Auvinen painoi yksin liipaisinta Jokelassa. Hänen kuvansa maailmasta, ajatuksensa omasta osastaan maailmasta ja toisten ihmisten arvosta eivät kuitenkaan olleet hänen itsensä keksimiä vaan ne rakentuivat aineksista, joita monet eri ajattelijat ovat esittäneet. Suomessa on nuoria, jotka hyväksyvät jotkut Auvisen esittämät ajatukset. Jos ei suostuta vakavasti keskustelemaan niistä kysymyksistä ja ajatuksista, jotka Pekka-Eric esitti, voi olla lähes varma, että ennemmin tai myöhemmin joku muu hänen kaltaisensa nuori päätyy samoihin ratkaisuihin kuin hän päätyi.”

Syyskuussa 2008 Kauhajoella toinen nuori ampui 10 ihmistä ja itsensä. Alle vuodessa on nuorten ampumina on kuollut kolme aikuista ja seitsemäntoista nuorta. Ampujista toinen oli 18-vuotias ja toinen 22-vuotias. Jokelan ja Kauhajoen tapahtumista on käyty julkisuudessa keskustelua, johon on osallistunut tavallisia kansalaisia, koululaisia, koululaisten vanhempia, psykologeja, psykiatreja, yhteiskuntatieteilijöitä, opettajia ja poliitikkoja. Kirjoittajat ovat peränneet keskustelua tapahtumien syistä ja siitä mitä tapahtumat kertovat suomalaisesta koululaitoksesta, suomalaisista nuorista ja suomalaisesta yhteiskunnasta.

Jokelan jälkeen keskustelu loppui nopeasti: pari kuukautta laukausten jälkeen ei asiasta enää juurikaan puhuttu julkisuudessa ja on ilmeistä, että samoin käy nytkin. Miksi keskustelu loppui?  Onko niin, että Jokelan ampujan maailmankuva, jolla hän tekojaan perusteli, on niin lähellä suomalaisessa julkisuudessa ikoneiksi nostettujen ajattelijoiden (Pentti Linkolan), joidenkin yhteiskuntatieteilijöiden ja tiettyjen poliittisten liikkeiden sekä ideologioiden ajatuksia (Syväekologia, Elonkehä-lehti), että asiasta ei haluta enempää keskustella. Onko syynä keskustelun loppumiseen myös suomalaisen yhteiskunnan perusfilosofia, niin sanottu moniarvoisuus, joka tarkoittaa sitä, että kaikkia ajatuksia suvaitaan ja että mihinkään, vaikka kysymys olisi ihmisvihasta, toisten ihmisten ihmisarvon kieltämisestä tai joukkotuhoon ja murhiin yllyttämisestä ei puututa. Keskustelun loppuminen lyhyeen osoitti ainakin sen, että suomalainen yhteiskunta ei ollut tuolloin valmis avoimesti ja kriittisesti käsittelemään vaikeita asioita. 

Kun Auvisen ja Saaren (ja myös Myyrmannissa 2002 syksyllä pommin räjäyttäneen Petri Gerdtin) toimintaa yritetään ymmärtäen selittää on käsittääkseni lähdettävä liikkeelle siitä yksinkertaisesta tosiasiasta, että he olivat ihmisiä. Vaikka heidän toimintansa olikin poikkeuksellista, sitä on kuitenkin mahdollista ymmärtää. Ymmärtäminen ei tarkoita hyväksymistä vaan pyrkimystä tavoittaa näiden nuorten toiminnan mieli heidän itsensä kannalta. Näiden nuorten toiminta ei periaatteessa eroa esimerkiksi skinien, kettutyttöjen tai taistolaisnuorten tai kenen hyvänsä ihmisen toiminnasta. 

Lähtökohtani on siis se, että nämä kolme nimeltä mainittua ihmiset tekivät sen, minkä he katsoivat syystä tai toisesta oikeaksi. Jos hyväksytään se, että nämä murhaajat olivat ihmisiä,  tulisikin siis etsiä tekijöitä, joiden vuoksi he katsoivat oikeaksi toimia siten kuin toimivat. 

Nämä kolme mainittua nuorta miestä olivat kaikki syntyneet ja eläneet suomalaisessa yhteiskunnassa. He kaikki olivat menestyneet kohtalaisen hyvin opinnoissa, joita he olivat harjoittaneet kansainvälisissä vertailuissa hyvin menestyneissä suomalaisissa kouluissa. Heillä kaikilla oli vanhemmat ja ainakin Auvisella ja Saarella oli myös sisaruksia. Heidän sosiaalinen asemansa oli lähinnä keskiluokkainen. Kuitenkin heistä kasvoi murhaajia. Mikä heidät erottaa kaikista muista suomalaisista nuorista, jotka ovat myös kasvaneet keskiluokkaisissa perheissä ja käyneet laadukkaita suomalaisia kouluja vai ovatko kaikki keskiluokkaiset nuoret potentiaalisia murhaajia? 

On kysyttävä minkälaisessa maailmassa nämä nuoret elivät, miten he maailman ymmärsivät, mitä asioita arvostivat ja mitä merkityksiä he eri asioille antoivat. Keskeinen edellytys Jokelan ja Kauhajoen tapahtumien ymmärtämiselle ja uusien vastaavien tapausten estämiselle on, että otetaan todesta motiivit, joita ampujat, Pekka-Eric Auvinen ja Matti Saari itse ovat esittäneet teoilleen. Teot itsessään ovat eettisesti tuomittavia ja niitä voi pitää mielettöminä, mutta tekijöilleen ne ovat olleet mielekkäitä osana heidän maailmankuvaansa ja maailmaansa. Maailmankuvaa analysoimalla on mahdollista ymmärtää sen maailman peruslähtökohtia ja logiikkaa, jossa Auvinen ja Saari elivät ja jonka puitteissa heidän tekonsa olivat mielekkäitä ja palkitsevia.

Keskeinen osa Auvisen maailmankuvaa oli usko siihen, että ihmiskunta jakautuu suureen, älyllisesti heikkotasoiseen ja arvottomaan massaan ja älykkääseen eliittiin, johon hän itse uskoi kuuluvansa. Tällä ajatuksella löytyy yhtymäkohtia niin Adolf Hitlerin kuin Friedrich Nietzschenkin ajatuksiin. Mutta myös esimerkiksi muutamien yhteiskuntatieteilijöiden propagoimat ajatukset perityn älykkyyden ja kansakuntien vaurauden välisistä yhteyksistä mahdollistavat, nuoruuden ehdottomuudella loogiseen loppuunsa vietyinä, samantyyppisiä ajatuskulkuja. Pentti Linkolan ajatusten perusteella voi päätyä sellaisiin johtopäätöksiin kuin Auvinen. Koska Auvinen ajatteli suuren osan ihmisistä olevan arvottomia ja uskoi itse kuuluvansa eliittiin, jolla on jumalankaltainen valta päättää kuka elää ja kuka kuolee, on johdonmukaista, että hän teki mitä teki.

Linkola totesi Jokelan tapahtumien jälkeen, että hänen ajatuksillaan ei ole ollut vaikutusta Auvisen maailmankuvan muotoutumiseen tai tekoihin. Hän ei ilmeisesti lainkaan ymmärrä, millä tavalla jotkut nuoret maailmankuvansa muodostavat. Olen haastatellut nuoria, esimerkiksi kansallissosialististeiksi tai äärikansallismielisiksi itseään kutsuvia, jotka vihaavat yhteiskuntaa ja esimerkiksi sen maahanmuuttopolitiikkaa, maahanmuuttajia jne. kuten Auvinenkin. Näidenkin nuorten ajatuksiin ovat vaikuttaneet niin Linkolan ajatukset paarialuokasta kuin rasistiset ajatukset tiettyihin rotuihin kuuluvien ihmisten tyhmyydestä. Auvinen kertoo nettiteksteissään vihaavansa yhteiskuntaa, koska se ei mahdollista luonnonvalinnan toteutumista. Tämä ajatus on suora sovellutus Linkolan ideasta, että luonnonvalintaa tulisi noudattaa ihmistenkin suhteen. 

Auvisen maailmankuvan perusta siis koostuu ajatuksista, joita Suomessa on viime aikoinakin avoimesti levitetty eri tiedotusvälineissä. Toivoa sopisi, että henkilöillä, jotka tällaisia ajatuksia levittävät olisi sen verran arvostelukykyä, että he ottaisivat huomioon, että Pekka-Eric Auvisen tapaan maailmankuvaansa rakentavia nuoria on olemassa. Joskus nämä maailmankuvat aiheuttavat tuhoisia seurauksia.  

Matti Saari ei esittänyt maailmankuvaansa yhtä yksityiskohtaisesti kuin Auvinen, mutta hänkin viittasi nettisivuillaan sotaan ihmiskuntaa vastaan ja siihen että hän käy sotaansa yksin. Hän myös oli jättänyt jälkeensä viestejä, joissa hän kertoi vihaavansa ihmiskuntaa. Lisäksi hänen ystävänsä ovat kertoneet, että surmatöitä edeltävänä viikonloppuna hän oli useaan otteeseen toistanut Auvisen mainostamaa lausetta ”ihmiskunta on yliarvostettu”. Näin voi epäilyksettä todeta, että Saarenkin maailmankuvassa on samoja piirteitä kuin Auvisen maailmankuvassa. 

Saaren ja Auvisen tekojen yhteydessä voi nostaa esille myös muita selittäviä seikkoja. Yksi keskeinen seikka on nettiyhteisöjen vaikutus.  Olen vakuuttunut että näitä koulumurhia ei olisi koskaan tehty ilman ihmisvihaa lietsovien, koulusurmia ihannoivien kansainvälisten nettiyhteisöjen tukea ja rohkaisua. Miksi uskallan väittää näin? Saari ja Auvinen olivat koulukiusattuja. Saari oli joutunut elämänsä aikana useasti vaihtamaan koulua ja asuinpaikkaa ja siten myös yhteisöjä. Hän menestyi koulussa mutta ei armeijassa, joka on keskeinen nuorten miesten yhteisö. Hän eli toisella paikkakunnalla yksinään, hiljaista elämää vaikka kävi myös silloin tällöin ystäviensä kanssa baareissa. Hänen reaalimaailma-ystäviensä merkitystä osoittanee se, että yksi heistä oli hänen uhrinsa. 

Niiden tietojen perusteella, joita Saaresta on ollut saatavilla, muodostuu kuva ihmisestä, joka on saanut syviä haavoja itseensä muuttojen, koulukiusaamisen ja armeijassa kiusaamisen vuoksi. Hänessä on syntynyt ja kasvanut viha ympäröivää yhteiskuntaa ja kaikkia ihmisiä, aikuisia ja ikätovereitaan kohtaan. Omien sanojensa mukaan hän oli jo 16 -vuotiaasta lähtien pohtinut ihmisten tappamista. Ei ole tiedossa, milloin Saari liittyi ihmisvihaajien ja koulumurhia ihannoivien nettiyhteisöön, mutta ilmeistä on, että siellä hän ensimmäistä kertaa kohtasi ihmisiä, jotka arvostivat hänen mielipiteitään, jotka tukivat ja rohkaisivat häntä hänen ajatuksissaan. Auvisen, jolle myös olivat tuttuja koulumurhia ihannoivat nettiyhteisöt, teko oli Saarelle esimerkki, jonka mukaisesti hän saattoi ajatella pystyvänsä kohoamaan mitättömyydestä kuuluisuuteen. Hän myös saattoi olla varma, että hänet muistetaan tekonsa jälkeen siinä yhteisössä, joka häntä tuki ja rohkaisi. Auvisen ja Saaren teot olivat toistensa kaltaisia, mutta sen lisäksi ne jäljittelivät vuoden 1999 Columbinen koulumurhaa (http://en.wikipedia.org/wiki/Columbine_High_School_massacre), jossa kaksi koulukiusattua amerikkalaispoikaa murhasi 15 ihmistä itsensä mukaan lukien. On erittäin epätodennäköistä, että  Auvisen ampumisvideoiden taustamusiikkina soi sattumalta KMFDM:n musiikki, joka oli myös Columbinen koulumurhaajien mielimusiikkia. Melko epätodennäköistä on myös se, että kaikki koulumurhat on tehty sattumalta juuri kello 10.30 – 11.30 välisenä aikana, Saari ja Columbinen ampujat olivat liikkeellä tiistaina, Auvinen keskiviikkona. Auvisen ja Saaren nettiin jätetyt videot olivat toistensa kaltaisia ja jäljittelivät Columbinen murhaajien tekemiä videoita. Kaikki nämä yhtymäkohdat viittaavat siihen, että netissä elää koulumurhaajien kulttuuri ja yhteisö. Tätä yhteisöä ei olisi olemassa ilman nettiä, ja tästä syystä väitteet että netti ei ole osallinen tapahtumiin ovat erittäin omituisia.

Auvinen ei kehittänyt maailmankuvaansa eikä elänyt elämäänsä eristyksissä vaan ainakin hänen opettajansa, luokkatoverinsa sekä lukuisat Internetissä hänen tekstejään lukeneet ihmiset ovat kertoneet julkisuudessa, että hän ei mitenkään salaillut ajatuksiaan. Auvisen historianopettaja kertoi pitäneensä hänen ajatuksiaan erikoisina. Koulukaverit taas kertoivat arvelleensa, että hän laski leikkiä. Internetissä jotkut henkilöt arvostelivat hänen ajatuksiaan, toiset taas kannattivat ja tukivat häntä. Useissa kommenteissa on todettu, että esimerkiksi internettiä on mahdoton valvoa. Kuitenkin tekniset mahdollisuudet Internetin valvontaan ovat olemassa, puuttuu vain toimenpiteitä valvonnan toteuttamiseksi. 

Myös nettiä käyttävien ihmisten vastuu on suuri. Auvisen ajatuksetkin olivat tuttuja lukuisille netin käyttäjille, mutta niistä ei mennyt tietoa viranomaisille ennen kuin oli jo liian myöhäistä. Hänelle löytyi tukijoita jopa silloin, kun hän muutamaa tuntia ennen tekojaan ilmoitti lähtevänsä surmaamaan ihmisiä. Saaren tekojen jälkeen eräs hänen tukijansa lähetti nettiin viestin I love this day. I love it. (Rakastan tätä päivää. Rakastan sitä.) Kymmenet ihmiset tunsivat Auvisen ja hänen ajatuksensa. Lukuisat ihmiset, kuten esimerkiksi hänen opettajansa, opettajansa, luokkatoverinsa jne. ovat jo pitkän aikaa seuranneet hänen ajatustensa kehittymistä. Samaten oletettavasti hänen vanhempansa, jotka eivät kuitenkaan ole olleet esille julkisuudessa. Kukaan ei kuitenkaan ilmeisesti tehnyt mitään. Myös Saaren ystävät ovat kertoneet hänen puheistaan ja epäilyksistään mutta hekään eivät ottaneet hänen puheitaan todesta siitäkin syystä, että kysyttäessä Saari kielsi suunnittelevansa mitään todellisia tekoja.

Auvisen luokkatovereita ja kavereita voi ymmärtää, sillä he itsekin ovat nuoria eikä heillä välttämättä ole tiedollisia edellytyksiä vastata niihin väitteisiin, joita Auvinen esitti. Hänen kirjoittamansa, netissä julkaistu Luonnollisen valitsijan manifesti” on kirjoitettu kohtuullisen hyvällä kielellä, etenee jokseenkin loogisesti ja on osittain perusteltu, jos tietyt lähtökohdat hyväksyy. Tietysti voi kysyä, eikö suomalaisen lukiolaisen pitäisi pystyä kritisoimaan sellaisia ajatuksia, joita Auvinen esitti. Kuitenkin erittäin olennaista on kysyä, onko kukaan aikuisista, joille hän on esittänyt ajatuksiaan, pyrkinyt systemaattisesti ja kriittisesti keskustelemaan hänen kanssaan. Ei riitä että ajatusten todetaan olevan erikoisia, vaan lisäksi olisi pitänyt selvästi todeta monien Auvisen ajatustensa olevan ihmisvihamielisiä, sisäisesti ristiriitaisia ja epätieteellisiä. Nuorten kanssa tulisi keskustella, heidän ajatuksiaan tulisi kuunnella, mutta niitä tulisi uskaltaa ja pystyä kritisoimaan. Jos lukionopettajat eivät pysty osoittamaan Auvisen kannattamien ajatusten virheellisyyttä tai eivät halua niihin puuttua, niin voi kysyä onko opettajien ammattitaito riittävä. Rasistisen rikollisuuden yhteydessä on useasti todettu, että aikuiset eivät ainoastaan jätä ottamatta huomioon nuorten ääri-ideologioita vaan avoimesti tai peitetysti tukevat niitä. Nyt kun on tapahtunut jo toinen samantapaisilla ajatuksilla perusteltu joukkomurha olisi kiireesti järjestettävä opettajille täydennyskoulutusta, elleivät he tosiaankaan pysty kyseenalaistamaan oppilaiden ajatuksia. Elleivät opettajat moniarvoisuuden nimissä halua kyseenalaistaa ihmisvihamielisiä ideologioita lienee syytä tehdä perustavia uudelleenarviointeja suomalaisen koululaitoksen arvoperustassa.

Jos  vielä Kauhajoen  jälkeenkään ei ryhdytä vakavasti pohtimaan suomalaisen yhteiskunnan ja koululaitoksen perusarvoja ja lähtökohtia tapahtuu uusia murhia. 
 
Vesa Puuronen
Kasvatussosiologian, erityisesti nuorisotutkimuksen dosentti, Itä-Suomen yliopisto