Vesa Puuronen
Jotain minusta
Julkaisut
Curriculum vitae
 
Tutkimus
Politiikka
Poliittinen toimintani
Kommentteja valtakunnan
poliiikasta
Kommentteja maailman-
politiikasta
Blogi

takaisin aihelistaan >

Vasen laita lavea
17.11.2009

Antti Eskolan Vasen laita lavea (Kirjayhtymä 1969) pamfletti ilmestyi 40 vuotta sitten. Luin sen matkalla Kaj Chydeniuksen juhlakonserttiin (15-16.11.2009) ja huomasin, että kirja tarjoaa edelleenkin paljon ajattelemisen aihetta. Eskola laati kirjansa Kansan uutisissa julkaistujen kolumnien pohjalta. Milloinkahan viimeksi KU:ssa on ollut vastaavanlaisia analyyttiä kolumneja?

Antti Eskolan 40 vuoden takaiset ajatukset ovat edelleenkin suurimmiksi osaksi ajankohtaisia ja sattuvia. Luettuani Eskolan kirjan ja maailmanmenoa seurattuani, olen entistä vakuuttuneempi siitä, että pienillä reformeilla ei pystytä oikeastaan muuttamaan mitään oleellista yhteiskunnassamme. Eskola kirjoittaa (ulkomuistista siteeraten), että kapitalismi on korttipeli, jossa suurimmat valttikortit (erityisesti taloudellinen ja osittain myös poliittinen valta) ovat porvariston ja oikeistopoliitikkojen hihoissa. Vasemmistopoliitikot ja työllään elävät saavat hanttikortteja mutta ovat - ainakin joskus - onnellisia, kun pääsevät pelaamaan herrojen kanssa.

Suomalaisen yhteiskunnan läpikapitalisoituminen, joka ulottuu lähes kaikkialle: terveydenhuoltoon, yliopistoihin, tienpitoon, raideliikenteeseen, postista ja yleisradiosta nyt puhumattakaan, ei jätä tilaa pienillä reformeilla aikaansaataville muutoksille. Järjestelmän logiikka, joka esineellistää kaiken, mukaanlukien ihmiset ja ihmissuhteet, on kumottava, muuten kaikkinaiset uudistustyöntekijät ovat kuin harakka tervatulla lankulla, kun nokan saa irti niin pyrstö tarttuu. Kapitalismi nielee kaikki reformit nikottelematta ilman, että mitään muuttuisi.

Vaalit tarjoavat periaatteessa keinon tavoitella poliittista valtaa ja siten - jos valtaa saa riittävästi -  saada aikaan muutoksia järjestelmään. Mutta toisaalta vaalit ovat myös poliittisen järjestelmän (joka nykymuodossaan takaa kapitalismin pystyssä pysymisen) laillisuuden tae. Kun osallistutaan vaaleihin osallistutaan myös kapitalistisen järjestelmän laillisuuden takaamiseen. Itse asiassa, Eskolankin ajatuksia hiukan tulkiten, vaalit synnyttävät illuusion tasa-arvosta ja demokratiasta. Mutta vaaleja käytetään porvarivallan uusintamiseen, joka takaa kapitalistiluokan etujen mukaisen politiikan jatkumisen. Ei ole sattuma, että kokoomuspuolue ja kepu (Kehittyvien maakuntien Suomi) ovat saaneet porvareilta rahaa. Ei ole sattuma, että juuri kokoomuspuolue ei halua asettaa kampanjarahoitukselle mitään kattoa. Kapitalistit tietävät pystyvänsä rahoillaan säilyttämään tämän paradoksaalisen poliittisen tilanteen.

Kansalaisten enemmistö kannattaa tasa-arvoa, yhdenvertaisuutta ja tukee esimerkiksi veronkorotuksia jos erilaisten palveluiden turvaaminen sitä vaatii, mutta äänestää kokoomusta ja kepua, joiden ideologiseen retoriikkaan se uskoo. Porvaripuolueiden sanahelinä peittää alleen sen tosiseikan, että Suomessa (kuten muuallakin länsimaissa) etäännytään tasa-arvon ihanteiden mukaisesta yhteiskunnasta.

Kannatan vasemmistopuolueiden yhteistyötä jos se perustuu selkeästi vasemmistolaiselle arvoille ja politiikalle. Kapitalismin ongelmia ei voida ratkaista kapitalistisen järjestelmän sisällä vaan järjestelmä täytyy kumota ja uudistaa sosialistiseksi. Reaalisosialismi saaattoi sosialismin huonoon maineeseen, mutta sen kaatumisesta on jo kaksikymmentä vuotta. Vaaliuurnille ja poliittiseen elämään on tulossa uusi sukupolvi. Tämä sukupolvi on syntynyt maailmaan, jossa ei ollut Neuvostoliittoa. Olisi aika rehabilitoida sosialismin idea ja ne perusideat yhteiskunnasta, muun muassa sen luokkajaosta ja -ristiriidoista, joista Antti Eskola kirjassaan kirjoitti.

Vasen laita lavea voitaisiin julkaista jopa uudestaan, aika voisi olla sille kypsä. Antti Eskola kirjoittaa kirjassaan Mikä henki meitä kuljettaa. Katselen työni jälkiä, että "Jos minulle sanottaisiin, että kaikki kirjoittamani kirjat tuhotaan, mutta yhden niistä saan pelastaa itselleni, se yksi saattaisi olla Vasen laita lavea. Kirja on jo esineenä kaunis ja käteen sopiva, se on kirjoitettu jännittävänä historian hetkenä..." Voisiko vaikka Vasemmistonuoret ottaa yhteyttä Eskolaan uusintapainoksen tekemiseksi.

****

Chydeniuksen juhlakonsertin loppupuolella maestro kiitti konsertissa esiintyneitä laulajia ja soittajia. Mukana oli Agit-prop, KOM-teatterin kuoro, Eero Ojanen, Antero Jakoila, solisteina Monna Kamu, Sinikka Sokka. Taru Nyman, Sara Holopainan, Chydeniuksen pojat Kalle ja Jussi, Kai Hyttinen jne. Chydenius sanoi myös että "Tämä on varmasti viimeinen konserttini Finlandia-talossa." Johon juontaja Peter von Bagh vastasi salamannopeasti: "Miten niin, aiotaanko talo purkaa", Chydenius mietti pari sekunnin kymmenystä ja vastasi hämmästystä näytellen "Etkö ole kuullut asiasta." Herroilla säkenöi.

Konsertissa kuultiin lähes neljäkymmentä Chydeniuksen laulua. Uusin oli Jukka Itkosen sanoihin sävelletty laulu, jonka Chydenius kertoi säveltäneensä 24.10 2009.
Laulu kuolleesta rakastetusta, Jäähyväiset, Sinua sinua rakastan jne. eivät jättäneet ketään kylmäksi.Kyyneliä pyyhki moni muukin kuin minä. Lopuksi koko sali lauloi Kalliolle kukkulalle.

Vielä Suomessa taistellaan (laulusta Maaliskuu 1918).

Vesa Puuronen