Vesa Puuronen
Jotain minusta
Julkaisut
Curriculum vitae
Nettirikoksen uhrina
Tutkimus
Politiikka
Poliittinen toimintani
Kommentteja valtakunnan
poliiikasta
Kommentteja maailman-
politiikasta
Blogi

2.2. 2015

UKRAINAN TILANNE JA SUOMEN ASEMA

Ukrainan kriisillä on pitkät historialliset juuret mutta se on kärjistynyt erityisesti viimeisen kymmenen vuoden aikana, koska Ukrainan johto on pyrkinyt liittämään maansa NATO:n ja EU:n jäseneksi, mitä Venäjä ei hyväksy. Periaatteessa itsenäisellä valtiolla on oikeus päättää, mihin yhteisöön se kuuluu mutta valtioiden johtajien tulisi myös harkita, mikä on milloinkin viisasta. Valtiot ovat riippuvaisia toisistaan ja niiden on viisasta ottaa huomioon se, mitä lähimmät naapurit niistä ja niiden päätöksistä ajattelevat. Näin Suomi on menetellyt näihin asti ja pärjännyt sillä tavalla suhteellisen hyvin.

Ukrainan johdolla on ollut ja on edelleenkin mahdollisuus joko liittoutua tai olla liittoutumatta. Elämme epätäydellisessä maailmassa, jossa kaikkia oikeuksia – kuten oikeutta liittoutumiseen – ei voi käyttää, tai jos niitä käyttää, on myös otettava vastuu seurauksista.

USA:n sekaantuminen NATO:n kautta ja suoraan Euroopan asioihin ja aseavun tarjoaminen Ukrainalle lisää sotilaallisen konfliktin laajentumisen vaaraa. Ukraina on Venäjälle tärkeä ja se näyttää olevan valmis koviinkin uhrauksiin säilyttääkseen maan vaikutuspiirissään. Kyse on tietysti muun muassa Ukrainan viljasta mutta myös sen maantieteellisestä asemasta ja väestöstä. Venäjän johto pelkää maansa turvallisuuden vaarantuvan jos NATO laajenee Ukrainaan.

Harvardin yliopiston kansainvälisten suhteiden professori Stephen M. Waltin mukaan Vladimir Putinin Venäjä ei ole ideologisesti laajentumishaluinen – kuten esimerkiksi Natsi-Saksa oli – vaan olemassaolonsa puolesta pelkäävä "ikääntyvä, rapautuva suurvalta". Hänen mielestään Yhdysvaltain ja NATOn tulisi lopettaa pyrkimykset sotilasliiton laajentamiseksi. Lisäksi Venäjälle pitäisi tehdä selväksi Ukrainan luonne "neutraalina puskurivaltiona".

Suomen järkevin vaihtoehto tässä tilanteessa on pysyä NATO:n ulkopuolella ja noudattaa omaa EU:sta riippumatonta ulkopolitiikkaa suhteessa Venäjään sekä tunnustaa ja ymmärtää se, että Venäjällä on huoli omasta turvallisuudestaan. Kansainvälinen politiikka on, varsinkin tällaisessa konfliktitilanteessa hyvin riskaabelia toimintaa, jossa pienen maan on syytä tarjota diplomaattista apua ja rakentavia puheenvuoroja tilanteen ratkaisemiseksi.

Kun Suomi liittoutui vuosina 1940-1941Neuvostoliiton vihollisenaan pitämän Natsi-Saksan kansaa, seurauksena oli sota ja kymmeniä tuhansia sankarivainajia. Sama vaara uhkaa meitä jos nyt liittoudumme NATO:n kanssa, jota Venäjä pitää vihollisenaan.

Suomen kannalta USA:n jo pitkään julistama oppi hyvän ja pahan taistelusta maailmassa, ja siihen liittyvä käsitys, että kaikkien valtioiden tulee valita puolensa tässä taistelussa, on vaarallinen. Suomi on menneisyydessä selvinnyt puolueettomana valtiona ja siihen samaan asemaan sen tulisi nytkin pyrkiä. Suomessa näkyy osalta poliitikoista unohtuneen, että Venäjä on ydinasevalta. Ydinaseilta meitä ei suojaa NATO vaan viisas politiikka.

 
 

takaisin aihelistaan >