Vesa Puuronen
Jotain minusta
Julkaisut
Curriculum vitae
Nettirikoksen uhrina
Tutkimus
Politiikka
Poliittinen toimintani
Kommentteja valtakunnan
poliiikasta
Kommentteja maailman-
politiikasta
Blogi

Korkeakoululaitoksen tulevaisuudesta

Vuoden 2014 marraskuussa julkaisi pääministeri Alexander Stubbin johtama Innovaatio- ja tutkimusneuvosto asiakirjan, jossa hahmotellaan Suomen korkeakoulujärjestelmän tulevaisuutta. L ähes kaikki ajatukset ja toimenpide-ehdotuket, joita tutkimus- ja innovaationeuvosto esittää noudattalevat käsityksiä, joita on esitetty erilaisissa oikeistolaisissa koulutuspoliittisissa asiakirjoissa jo parinkymmenen vuoden ajan eri maissa.

 

Innovaatio- ja tutkimusneuvosto esittää muun muassa, että Suomen korkeakoululaitoksen perustan 1990-luvulta asti muodostanut niin sanottu duaalimalli purettaisiin yhdistämällä yliopistot ja ammattikorkeakoulut. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhdistäminen voi olla järkevää, kunhan otetaan huomioon se historia, mikä näillä laitoksilla on. Historiansa vuoksi nilllä on ollut erilaiset tehtävät (ammattikorkeakouluilla korkean asteen ammatillinen koulutus ja siihen liittyvä soveltava tuotekehitys- tutkimustoiminta, yliopistoilla perustutkimus, korkein opetus ja tietysti myös tiettyjen alojen ammattikoulutus, kuten lääkärit, opettajat, DI:t, tutkijat yms.).

 

Yhdistämisestä voi seurata joitakin hyötyjä ja säästöjä hallinnon, pääsykokeiden jne. yhdistämisen kautta. Se voi edesauttaa myös joillakin aloilla tuotekehittelyä jne. Mutta vaarana on, että yliopistojen opetuksen taso laskee ja perustutkimuksen ressursseja vähennetään varsinkin niillä aloilla, joista ei voida osoittaa suoraan olevan välitöntä ja/tai selvästi laskettavissa olevaa taloudellista hyötyä.

Neuvoston ajamista asioista se, että yliopistojen rahoituksen saamisen ehtona olisi tutkijoiden vähentäminen on täysin perusteeton, koska on selvää, että tutkijoiden suuri määrä ei ole syy tutkimuksen laadun heikkouteen. Pikemminkin tutkijoiden määrää tulisi lisätä.

Ehdotus, että  liian pienet laitokset sekä opetus- ja tutkimusyksiköt pitää lopettaa, perustuu oletukselle, että suuri on kaunista ja vain laitoksen suuruus takaa hyvät tulokset. Tieteen historia ja nykypäiväkin osoittaa kuitenkin, että monet suuret ja käänteentekevät tietelliset keksinnöt ovat syntyneet kaikkein pienimmissä tutkimusyksiköissä, yksittäisten tutkijoiden aivoissa. Näille aivoille tulisi luoda suotuisat olosuhteet toimia ja silloin paras ratkaisu ei ole pienten yksikköjen lopettaminen tai aivojen kokoaminen suurempiin laitoksiin. Joillakin aloilla, joilla tutkimustehtävät voidaan pilkko pieniin ja mielekkäisiin osasiin, kuten käsittääkseni luonnontietteissä voidaan, suuremmat yksiköt ovat paikallaan. Ihmistieteissä taas niistä ei välttämättä ole mitään muuta kuin haittaa. Ihmistieteille ei voi asettaa taloudellisen hyödynnettävyyden vaatimuksia, eikä niiden tutkimuskohteet, tutkimusmenetelmät, tulokset ja tulosten hyödynnettävyys ole samankaltaisia kuin luonnontieteissä.

Ehdotettu tutkimus- ja koulutusaloista luopuminen voisi tarkoittaa esimerkiksi Lapin yliopiston osalta sitä, että naistutkimus lopetaan, opettajakoulutus siirretään Ouluun, oikeustieteen opetus kenties johonkin muualle ja lopulta todetaan, että koska ei tänne mitään jäänytkään, voidaan pistää ovet kiinni.

Korkeakoulutuksen muutoksessa on kyse poliittisesti päätettävistä asioista ja poliittisesta kamppailusta. Mitään ei ole vielä päätetty, eikä ensimmäistäkään tutkimus- tai koulutusalaa tule luovuttaa Lapista vapaaehtoisesti.

 

Ennustin jo kymmenen vuotta sitten, että Suomessa aletaan periä ennemmin tai myöhemmin lukukausimaksuja kaikilta opiskelijoilta. Ja vaikka ennustaminen on aina vaikeaa, varsinkin tulevaisuuden ennustaminen, näyttää siltä, että tämän asian ennustamisessa on mahdollista osua oikeaan, valitettvasti. Lukukausimaksut ovat looginen seuraus siitä, että yliopistot osana julkista sektoria kapitalisoidaan. Sitä jos mitä pitää vastustaa.

takaisin aihelistaan >