Vesa Puuronen
Jotain minusta
Julkaisut
Curriculum vitae
Nettirikoksen uhrina
Tutkimus
Politiikka
Poliittinen toimintani
Kommentteja valtakunnan
poliiikasta
Kommentteja maailman-
politiikasta
Blogi

takaisin aihelistaan >

Kapitalistisen järjestelmän luonteesta

20.10.2008

Maailmalla on oltu sosialististen maiden enemmistön kaaduttua 1990-luvun vaihteessa siinä uskossa, että kapitalismi on ainoa mahdollinen ja elinkelpoinen yhteiskuntajärjestelmä. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että se ei sitä ole. Tähän johtopäätökseen on useita syitä.

Viimeaikainen talouskriisi ja muut tapahtumat ovat jälleen kerran osoittaneet, että ahneutta on mahdotonta hallita kapitalismissa. Kapitalistit pyrkivät kaiken aikaa lisäämään saamiaan voittoja. Tällä kertaa tämä on näkynyt meillä Suomessa esimerkiksi tuottavien tuotantolaitoksien lopettamisena ja tuotannon siirtämisenä halpatyövoimamaihin, missä työläisiä voidaan pitää orjan asemassa. USA:ssa kapitalistien kyltymätön ahneus johti uusien rahantekokeinojen keksimiseen. Lyhyesti sanottuna nämä keinot tarkoittivat tyhjän ostamista ja myymistä jatkuvasti kohoavilla hinnoilla. Kyseessä olivat luotot, joita pankit ja asuntoluottoyhtiöt myönsivät maksukyvyttämille asiakkaille ja joista muodostettiin uusia myytäviä tuotteita. USAsta alkanut katteettomien lainojen myyminen saavutti myös Euroopan ja erityisesti Islannin. Asuntojen hinnat ja pörssinoteerattujen yritysten osakkeiden hinnat irtosivat niiden todellisista arvoista. 

Kapitalismin luonnetta kuvaa se, että tämän hetkisen kriisin yksi suurin syy oli se, että pankit lopettivat rahan lainaamisen toisilleen, koska eivät luottaneet toisiinsa. Luottamus oli mennyt koska pankkien taseissa (eli tileissä) on paljon sellaisia eriä, joiden todellista arvoa ei kukaan tiedä. Siksi ei myöskään voinut tietää koska po. pankki menee nurin ja on luonnollista että kukaan täys'järkinen ei lainaa sellaiselle taholle, jonka olemassaolo seuraavana päivänä on vähintäänkin epävarmaa. Pankkien pitäisi olla kapitalismin lippulaivoja, rahavallan linnakkeita, mutta kovin heiveröisiksi ne osoittautuivat tässä myrskyssä.

Kun kapitalistit saivat sotkettua asiansa huudettiin valtiota eli veronmaksajia apuun. Ja poliitikot, nuo kapitalistien pikku apulaiset kaivoivat tietysti veronmaksajien taskuista rahat pankkipoloisten pelastamiseksi.

Niin löytyi Suomen veronmaksajien taskusta yhtä-äkkiä 50 miljardia euroa, Ruotsissa 100 miljardia ja Saksassa peräti 550 miljardia euroa.

Kun kapitalisteilla menee hyvin, he eivät välitä muista, ainoastaan itsestään. Ei anna pankkiherra armoa velalliselle. Mutta kun pankki joutuu pulaan on meidän, ilman että kukaan kysyy suostumustamme, aukaistava piikki, josta kaikki kapitalistien töppäilyt maksetaan.

Onkohan tämä järjestelmä sittenkään niin erinomainen.

Vesa Puuronen