Vesa Puuronen
Jotain minusta
Julkaisut
Curriculum vitae
Nettirikoksen uhrina
Tutkimus
Politiikka
Poliittinen toimintani
Kommentteja valtakunnan
poliiikasta
Kommentteja maailman-
politiikasta
Blogi

takaisin aihelistaan >

Kapitalistien vaihtoehdot vähenevät

11.10.2008

Tervehdys, alla kääntämäni artikkeli, joka tuli tänään 11.10.2008 amerikkalaiselta Stratfor-laitokselta. Kyseessä on kansainvälistä politiikkaa analysoiva instituutio, jonka maksullisena jäsenenä saa jatkuvasti varsin asiantuntevia analyysejä maailmanpolitiikasta. Maksutttomana jäsenenä niitä saa harvemmin.

Alla oleva analyysi maailman rahamarkkinoiden kriisistä osoittaa ainakin sen, että hätä on kapitalisteilla kädessä. Mitä G7 maiden mahdolliset päätökset, joita alla luonnostellaan, merkitsevät vasemmiston poliittisten mahdollisuuksien kannalta jää nähtäväksi mutta ainakin kapitalististen markkinoiden ongelmia tulisi käyttää voimakkaasti kapitalismin ja markkinatalouden kritisoimiseen.

Vesa Puuronen

Punainen hälytys: G7  geopolitiikka. politiikka ja rahoituskriisi

G7 maiden valtionvarainministerit pitävät par’aikaa kokousta Washingtonissa. Ensimmäiset kokousta koskevat tiedot tulevat julkisuuteen viikonlopun kuluessa. Ei ole liioiteltua väittää, että tämän kokouksen tulokset ratkaisevat miten rahoitusmarkkinat toimivat seuraavien kuukausien tai ehkä jopa seuraavan sukupolven ajan. Amerikkalaiset väittävät että valtiointerventioiden ja valtiontakausten annetaan jatkua. Muut, kuten britit, taas puolustavat politiikkaa joka tarkoittaisi tosiasiassa maailmanlaajuista rahoitusmarkkinoiden kansallistamista.. Ei ole selvää mitä kokouksessa päätetään mutta on selvää että sillä mitä päätetään tulee olemaan suuri merkitys.

Viikonlopun aikana kokous laajenee G20 kokoukseksi, jotka edustavat 90 prosenttia maailmantaloudesta. Kokous on kutsuttu koolle koska viime päivinä tehdyt toimet eivät ole saaneet rahoituslaitoksia lainaamaan toisilleen ja koska rahoitusongelma on tulossa koko taloutta koskeva ongelma, mikä koskettaa sekä tuotantoa että kulutusta maailmantaloudessa. Näiden maiden poliittinen johto on äärimmäisessä paineessa: tulisi pystyä tekemään jotakin, joka ratkaisisi tai edes lieventäisi ongelmia.

Poliittisen kriisin taustalla on tunne, että rahoitusluokka, ihmiset jotka ovat johtaneet maailman rahoituslaitoksia, eivät ole onnistuneet toimimaan vastuullisesti ja tehokkaasti, ja ovat siitä syystä menettäneet luottamuksensa ja legitimiteettinsä. Odotetaan, olipa se järkevää tai ei,  että poliittinen järjestelmä poistaa nämä johtajat ja löytää edes väliaikaisia ratkaisuja. Valtionvarainministereillä on siitä syystä lähes maailmanlaajuinen valtakirja toimia päättäväisesti. Kysymys kuuluu: ovatko he halukkaita tekemään niin? Tämä kysymys jakautuu edelleen kahtia: ensiksi yrittävätkö ministerit löytää globaalin, yhtenäisen ratkaisun. Toiseksi missä määrin he ottavat rahoitusjärjestelmän  ja erityisesti rahoituslaitosten välisen rahan lainaamisen - omaan kontrolliinsa. (Luottokriisin ensisijainen syy on se, että pankit eivät uskalla lainata edes toisilleen.) Tähän asti, ratkaisuyritykset ovat olleet kansallisia eivätkä kansainvälisiä. Lisäksi ratkaisut ovat tarkoittaneet tiettyjen toimintojen voimistamista ja rahan lisäämistä rahoitusjärjestelmässä. Nämä ratkaisut eivät ole toimineet. Tämä johtuu siitä, että pankit eivät uskalla lainata rahaa toisilleen koska ovat eivät saa tarpeeksi tietoja lainanhaluajien taseen kaikista eristä ja lainaajien takaisinmaksukyvystä. Kun suuretkin yritykset kaatuvat, pelätään että lisää yrityksiä vielä kaatuu, mutta koska kukaan ei tiedä mitkä yritykset kaatuvat, lainaaminen on kaikissa tapauksissa  hallitusten rahoituksella tai ilman  erittän riskialtista. Mieluummin lainaataan muilla kuin rahoituslaitoksille, koska muiden osalla tuntemattomia asioita on vähemmän. 

Toinen ongelma on kriisin kansainvälinen luonne. Islannin tapus on hyvä esimerkki. Kun Islannin valtio lupasi taata islantilaispankkeihin tallettaneiden rahat takaus koski vain islantilaisia tallettajia. Osaksi tämä johtuu siitä, että Islannilla ei yksinkertaisesti ole rahaa, mutta osittain kysymys on siitä, että näkemys että pitää huolehtia vain omista kansalaisista on voimistumassa. Maat eivät halua taata ulkomaalaisten rahoja, eivätkä hallitukset halua ottaa kantaakseen toistensa ongelmia. Poliittiset ratkaisut tehdään omien äänestäjien vaatimusten tyydyttämiseksi, ei niiden joilla ei ole äänioikeutta. 

Tänä viikonloppuna on tehtävä joitakin perustavia päätöksiä. Ensimmäinen on: odotetaanko ja katsotaan toimiiko takauksiin perustuva politiikka, lisätäänkö tämän suuntaisia toimia vai hyväksytäänkö että tämä politiikka ei toiminut ja siirrytään seuraavaan vaiheeseen.  Seuraava askel olisi että hallitukset ja keskuspankit ottaisivat kokonaan vallan rahoituslaitoksilta ja pakottaisivat ne lainaamaan rahaa. Tämä voidaan tehdä kahdella tavalla. Ensiksi voitaisiin taata rahoituslaitosten (pankkien) väliset lainat, jotta maksukyky ei olisi lainaamisen este ja riski poistuisi. Toiseksi voitaisiin ottaa koko lainaamisprosessi siten että valtio päättäisi kuka lainaa, kenelle ja kuinka paljon. Todellisuudessa ero näiden kahden vaihtoehdon välillä ei ole niin suuri kuin miltä se näyttää. Markkinat poistetaan ja varallisuutta jaetaan valtion luomien mekanismien avulla, riski poistetaan järjestelmästä tai pikemminkin se siirretään lainaajalta valtion veroviranomaisille. 

Suurempi ongelma on se, miten tämä voidaan hallita kansainvälisellä tasolla. Esimerkiksi Amerikkalaiset pankit lainaavat eurooppalaisille pankeille. Jos USA perustaa systeemin, jossa valtio takaa amerikkalaispankkien keskinäisen lainauksen mutta ei lainausta eurooppalaispankeille koko maailman rahoitusjärjestelmä  hajoaa nopeasti, mikä johtaa kansainvälisen kaupan ja valuutanvaihdon rajoituksiin ja niin edelleen. Kansallistetaan talous joka ei voi olla olemassa puhtaasti kansallisesti. 

Samanaikaisesti, ei ole olemassa mitään kansainvälistä järjestelmää joka voisi hallinnoida radikaaleja ratkaisuja. Kun otetaan lainaaminen valtion kontrolliin tai kun taataan lainaaminen on oltava olemassa hallinto sitä varten.,  Pankkien välisen lainaamisen hallinnointiin ei maailmantaloudessa ole mitään instituutioita. Jopa tällaisten päätösten koordinointi voi tuottaa keskuspankeille ylivoimaisia vaikeuksia puhumattakaan koko luotavan järjestelmän hallinnoinnista. Mutta jos G7 päättää kansallistaa kansainvälisen rahoitusjärjestelmän  ja tekee sen ilman että se tapahtuu kansainvälisesti ymmärrettävällä tavalla ja koordinoidusti seuraukset tulevat olemaan nopeita ja vakavia.

G7 yrittää todella löytää ratkaisua joka ei vaatisi edellä kuvatun kaltaista väliintuloa sekä koska he eivät halua poistaa markkinoita väliaikaisestikaan että  mikä on tärkeämpää  koska heillä ei ole aavistustakaan miten asia voitaisiin hoitaa maailmanlaajuisesti. Ongelma haluttaisiin kernaasi ratkaista käteisellä rahalla ja takauksilla. Hallitukset haluaisivat antaa nykyiselle politiikalla hiukan lisäaikaa. Ongelma on se, että globaalit markkinat tuhoavat arvoja äärimmäisen nopeasti ja kurssien lasku lähenee historiallisia ennätyksiä.

Rahoitusjärjestelmän kriisistä on tulossa taloudellinen kriisi, mikä tarkoittaa sitä että poliittinen paine kasvaa eikä vähene. Siksi voi olla että päädytään siihen mitä Yhdysvaltojen keskuspankki teki vuonna 1933. Lopetetaan pankkitoiminta koko maailmassa kokonaan muutamaksi päiväksi, joiden aikana etsitään hallinnolliset ratkaisut. Ei ole olemassa tietoa, joka osoittaisi että näin aiotaan todella menetellä mutta koska kyseessä on valtava, maailmanlaajuinen ongelma, jonka ratkaisujen on oltava maailmanlaajuisia, olisi varsin ymmärrettävää jos haluttaisiin ostaa lisää aikaa.

Ei ole selvää mitä tapahtuu, olennaista on se päädytäänkö jatkamaan politiikka joilla markkinoida manipuloidaan hallitusten interventioilla vai päätetäänkö poistaa markkinat kokonaan ainakin väliaikaisesti. Toinen asia on pystytäänkö päätökset tekemään globaalisesti vai kansallisesti. Jos päädytään siihen, että markkinat lopetetaan maailmanlaajuisesti kysymys on kuinka se voidaan tehdä hallitusti. On helpompi aloittaa tällainen operaatio kuin lopettaa se, valtion kontrolloimat markkinat eivät ole tavallisesti kovin houkuttelevia pitkällä tähtäimellä. . 

This report may be forwarded or republished on your Web site with attribution to www.stratfor.com