Vesa Puuronen
Jotain minusta
Julkaisut
Curriculum vitae
Nettirikoksen uhrina
Tutkimus
Politiikka
Poliittinen toimintani
Kommentteja valtakunnan
poliiikasta
Kommentteja maailman-
politiikasta
Blogi

takaisin aihelistaan >

Karjalaisen taloustoimituksen esimies
maahanmuuttopolitiikan arvostelijana
22.1.2009

Karjalaisen politiikan- ja taloustoimituksen esimies Heikki Arppi linjasi Karjalaisen kolumnissaan 21.1. 2009 maahanmuuttopolitiikkaa. Arppi kirjoittaa kolumninsa alussa aivan oikein, että Suomella on edessään lamasta ja kasvavasta työttömyydestä huolimatta työvoimapula, josta selviäminen vaatii maahanmuuton lisäämistä. Kolumninsa jatkossa Arppi esittää maahanmuuttopolitiikasta näkemyksiä, joita on totuttu kuulemaan vain äärioikeistolaisten taholta.

Arppi ilmoittaa hyväksyvänsä vain työperäisen maahanmuuton. Kaikkea muuta maahanmuuttoa ja sen suosimista hän pitää ”vääränä humanitaarisena suvaitsevaisuutena.” Suomeen tulevien maahanmuuttajien suurimmat ryhmät ovat olleet työperäiset maahanmuuttajat, avioituneet, paluumuuttajat, perheen yhdistämisten kautta tulleet, opiskelijat, kiintiöpakolaiset ja turvapaikanhakijat. Turvapaikanhakijoita oli vuonna 2008 noin 4000, vuonna 2007 turvapaikkaa haki 1505 henkilöä, joista 68 sai turvapaikan ja 792 oleskeluluvan. Perheen yhdistämisestä tehtiin 267 myönteistä päätöstä. Pakolaisia Suomeen tuli kiintiön puitteissa 1793 henkeä. Kaikkiaan ulkomaalaisten määrä kasvoi vuonna 2007 noin 11 000 hengellä. Arppin mukaan väärän humanitaarisen suvaitsevaisuuden perusteella maahan tulleiden osuus oli noin 25 % kaikista maahan muuttaneista. Keitä nämä ihmiset, joita Arppi ei hyväksy ovat?

Kiintiöpakolaiset ovat viime vuosina tulleet muun muassa Myanmarista (ent. Burma) ja Sudanista. He ovat sodan jaloista paenneita, usein vuosia pakolaisleireillä huonoissa oloissa asuneita ihmisiä, jotka Suomi on ottanut vastaan humanitaarisista syistä kansainvälisten sitoumustensa mukaisesti. Arppi ei hyväksy, että autamme hädän alaisia ja kärsineitä ihmisiä ja noudatamme hyväksymiämme kansainvälisiä sopimuksia. Turvapaikanhakijoista suuri osa on ollut viime vuosina kurdeja ja somaleja. Myös he ovat paenneet sotaa, sortoa ja vainoja. Heidän auttamistakaan Arppi ei hyväksy.

Lisäksi Arppi yhdistää kirjoituksessaan maahanmuuttajat yhteiskunnalliseen epäjärjestykseen ja rikollisuuteen tavalla, jota ovat tähän asti käyttäneet vain rasistiset kansankiihottajat. Tätini asui pitkään Tukholman Rinkebyssä ja vierailin siellä itsekin usein viimeksi 2000-luvun alussa. Rinkebyssä asui ja asuu paljon maahanmuuttajia mutta alueella ei ole ollut mellakkoja sen enempää kuin muuallakaan. Tukholmassa on maahanmuuttoon liittyviä mellakkoja erityisesti kaupungin keskustassa Kungsträdgårdenin alueella, jossa niitä järjestävät maahanmuuttoa vastustavat äärioikeistolaiset ryhmät. Rinkeby on tullut kuuluisaksi koulustaan, jonka oppilaat ovat voittaneet neljänä vuonna peräkkäin kansalliset matematiikkakilpailut, pärjävät hyvin urheilukilpailuissa jne. Koulun rehtori on saanut kansainvälistä tunnustusta työstään maahanmuuttajaoppilaiden integroimisen tukemisessa. Rinkebyn paikallisen rikostentorjuntaneuvoston mukaan vakavimpia rikoksia alueella ovat väkivaltarikollisuus, henkilöihin kohdistuneet ryöstöt, mopoilla ajelu jalkakäytävillä jne. Tilanne on siis tässä suhteessa samanlainen kuin muuallakin, vaikkapa Joensuussa. Rinkeby on monilta osin esimerkki siitä, miten maahanmuuttajien kotoutuminen voi onnistua vaikka väestö onkin ruotsalaisella mittapuulla vähätuloista. Malmössä taas on epäonnistuttu maahanmuuttajien kotouttamisessa mikä on näkynyt turhautuneiden ja pettyneiden maahanmuuttajanuorten mellakointina.

Maahanmuuttajat eivät ole sen rikollisempia tai aiheuta enempää epäjärjestystä kuin muutkaan ihmiset. Se miten yhteiskunta ottaa maahanmuuttajat vastaan on keskeistä. Myös julkisella sanalla on vastuu vastaanotosta. Toivottavasti Karjalaisen toimituksessa esimiesmiesasemassa oleva Arppi on toimituksessa näkemyksineen yksin.

Vesa Puuronen