Vesa Puuronen
Jotain minusta
Julkaisut
Curriculum vitae
Nettirikoksen uhrina
Tutkimus
Politiikka
Poliittinen toimintani
Kommentteja valtakunnan
poliiikasta
Kommentteja maailman-
politiikasta
Blogi

takaisin aihelistaan >

Kunnallisvaalien jälkeen
päiväys?

Kunnallisvaalit on pidetty. Kontiolahdessa perussuomalaiset (+ 4.5 %) ja vihreät (+ 3.4 %) menestyivät vaaleissa edellisiin vaaleihin verrattuna     parhaiten. Vasemmistoliitto hävisi Kontiolahdessa (-0.6 %) vähemmän kuin koko maassa (-0.8 %) mutta täällä kuten koko Suomessakin voi kysyä, kuinka monta vastaavaa torjuntavoittoa puolue vielä kestää, ennen kuin on viisasta heittää pyyhe kehään. 

Vihreät ohittivat ensimmäistä kertaa Suomen historiassa Vasemmistoliiton valtakunnallisen kannatuksen. Vihreiden kannatus oli 8.9 % ja 
Vasemmistoliiton 8.8 %. Vihreitä äänesti 227 809 henkilöä ja Vasemmistoliittoa 223 949 henkilöä. 

Kontiolahdella Vasemmistoliiton ongelmana on aktiivijoukon ikääntyminen ja  ukkoutuminen. Ehdokkaana ei ollut yhtään nuorta eikä naista. Tähän on välttämättä saatava muutos mikäli puolue aikoo selvitä seuraavina vuosina.

Kokoomus voitti Kontiolahdessa hiukan vähemmän (+1.5%) kuin muualla (+1.6%) maassa ja keskusta hävisi (- 4.3% / -2.7%) enemmän. Demarien tappio oli Kontiolahdessa (- 3.5 %) oli muuta maata (-2.9 %) suurempi.

Valtakunnallisen politiikan kannalta näiden vaalien tuloksella ei ole  välittömästi suurta merkitystä, sillä Vanhasen hallitus jatkanee vaalikauden loppuun, vuoden 2011 kevääseen. Pitemmällä tähtäimellä tuloksella voi  kuitenkin olla suurikin merkitys koko polittisen voimasuhteen kannalta. 

Kokoomuksen nuori johto on onnistunut kääntämään puolueensa kasvu-uralle, joka voi johtaa seuraavissa eurovaaleissa 7.6. 2009 ja  eduskuntavaaleissa maaliskuussa 2011 lopulliseen irtiottoon Keskustasta. 
Kokoomuksen etuna on rohkeus kampanjoinnissa, mikä näkyy muun muassa työväenliikkeen tunnuksien kaappaamisena, mitä ei tietystikään voi käyttää 
loputtomiin tehokeinona, sekä sen nuorekas ilme. Puolueen puheenjohtaja Katainen, puoluesihteeri Tujunen ja puolueen osittain reservissä pitämä mutta 
laajasti arvostettu ja rohkeasti esiintyvä ulkoministeri Stubb ovat kaikki poliitikkotyyppejä, joita muilta puolueilta ei joko löydy tai joita ei rohjeta tai 
osata päästää esille. 

Timo Soinin johtaman perussuomalaisten voitto taas kertoo siitä, että myös  yhden keski-ikäisen miehen karismaan nojaava politiikka voi olla voitokasta 
valtakunnallisestikin. Soini on taitava, sanavalmis ja viisas poliitikko. Hän on onnnistunut muotoilemaan ajatukset, jotka eivät uutuudellaan päätä huimaa, 
uuteen asuun ja ymmärrettävälle kielelle. Soini pelaa taitavasti esimerkiksi maahanmuuttovastaisuudella. Hän itse korostaa edustavansa uskonnollista  vähemmistöä ja vastustavansa rasismia mutta samaan aikaan hän sallii  puolueessaan avoimesti rasististen ehdokkaiden toiminnan. Mielestäni on selvää, että jos Soini katsoo Perussuomalaisten jatkuvan kasvun sitä vaativan, 
hän on valmis siirtymään vieläkin selkeämmin ulkomaalaisvihamielisen politiikan kannalle. Muut suomalaiset oikeistopopulistiset liikkeet ja niiden 
johtajat ovat kykenemättömiä saamaan maahanmuuttopolitiikaan  tyytymättömiä ja ulkomaalaisiin vihamielisesti suhtautuvia henkilöitä 
laajemmalti liikkeelle. 

Keskustan ongelmat ja vaalitappion syyt löytyvät kahdelta taholta. Ensiksi  puolueen johto on yksinkertaisesti väärissä käsissä. Öykkärimäinen 
puoluesihteeri Korhonen ja harmaa puheenjohtaja Vanhanen tuskin saavat  muiden kuin uskollisempien aktivistien sydämet sykkimään ja uhrautumaan 
puolueen eteen. Puolueella olisi toki varastossa nuoria kykyjä, jotka kuitenkin  vanhenevat joka vuosi. Paula Lehtomäki, puolueen valovoimaisin nuori  lupaus, voisi hyvin syrjäyttää Vanhasen puheenjohtajan paikalta. Lehtomäki tuskin veisi keskustaa ainakaan oikeistolaisempaan suuntaan. Toisaalta Keskustan politiikan seuraukset ovat olleet sen  peruskannattajakunnan, maaseutuväestön ja erityisesti viljelijäjöiden kannalta katastrofaaliset. EU:n maatalouspolitiikka on merkinnyt tilojen määrän 
jatkuvaa vähenemistä. Lisääntyneet ovat vain yli 50 peltohehtaarin tilat ja yritysmuodoltaan osakeyhtiömuotoiset suurtilat. Maatalous on siis Suomessa  vahvasti kapitalisoitumassa. Sen jälkeen kun Vanhasen hallitus salli lannoitteiden tuottajan, Kemiran, myynnin norjalaiselle yritykselle ovat 
lannoitteiden hinnat nousseet 2 ja puoli kertaisiksi. Kemiran myynti  seurauksineen ei ole ainoa Vanhasen hallituksen päätös, joka on ollut  maataloustuottajien kannalta huono. Tällaiset päätökset eivät kohota Keskustan aktiivien intoa äänestää tai tehdä vaalityötä kunnallisvaaleissakaan.

Sosialidemokraatit hävisivät oppositioasemastaan huolimatta lähes kolme prosenttia äänistään viime vaaleihin verrattuna. Uusi puheenjohtaja Urpilainen 
sanoi tuloksen olevan tyydyttävä ottaen huomioon ennakkoasetelmat.  Tarvitaan vielä viisi yhtä tyydyttävää vaalitulosta ja demarien kannatus on alle 
5 prosenttia. Urpilainen ei onnistunut, kovasta yrityksestään huolimatta,  haastamaan Kataista tai Vanhasta uskottavasti. SDP:n muu johto oli pahasti 
näkymättömissä, eikä puolueella ollut unelmakampanjassaan selkeää sanomaa. Sosialidemokratian aika voi olla lopullisesti ohi, ellei puolue pysty määrittelemään terävämmin suhdettaan ja mielipidettään keskeisiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Puolueella on potentiaalia, vaikka sen punaväri pääsikin pahasti haalistumaan Lipposen ja Heinämäen aikana. Urpilaisen pyrkimys yhteistyöhön voimansa tunnossa elävien Kataisen ja Vanhasen kanssa ei anna kuvaa puoluejohtajasta, jolla olisi oma sanoma ja joka ymmärtäisi puolueensa erityisen tehtävän suomalaisessa yhteiskunnassa.

Vihreiden vaalivoitto oli myös selkeä koko maassa (+1.6 %). Puolue on  1980-luvulla tapahtuneesta muodostumisestaan lähtien lisännyt kannatustaan 
kaiken aikaa, eikä sen suosion nousua näytä estävän sen osallistuminen hallitukseenkaan, vaikka hallituksen sosiaali- tai ympäristöpolitiikka ei saakaan kovin korkeaa arvosanaa. Puolue on onnistunut paikallisesti saamaan riveihinsä uusia, aikaansaapia ihmisiä, osittain koska sen perusideologia, jossa huolenpito ympäristöstä yhdistyy oikeistopuolueita myönteisempään näkemykseen hyvinvointivaltiosta, on järkevä ja saa tukea varsin laajalti. Puolue on viime vuosina myös saavuttanut vakiintuneen aseman joka tekee siihen liittymisen helpommaksi. Vihreässä puolueessa on perinteisellä jaolla ajatellen varsin oikeistolaisia ja toisaalta myös vasemmistolaisia ihmisiä. Puoleen puheenjohtaja Tarja Gronberg onnistui julkisissa esiintymisissään varsin hyvin. Lisäksi hän pelkällä olemuksellaan luo mielikuvaa kypsyneistä ja harkitsevista vihreistä. 

Vasemmistoliitto kärsi jälleen tappion. Puolueen ääniosuus oli 10,9 % vuoden 1999 eduskuntavaaleissa, 10.0 % vuoden 2000 kunnallisvaaleissa, 9,9 %  vuoden 2003 eduskuntavaaleissa, 9,6% vuoden 2004 kunnallisvaaleissa ja 8.8 % sekä vuoden 2007 eduskuntavaaleissa että vuoden 2008 unnallisvaaleissa. 
Puolueen kannatus on siis laskevalla uralla. Mikä Vasemmistoliitossa on  vialla? Puoleen johtaja Martti Korhonen onnistuminen vaalitenteissä oli hänen 
henkilökohtaiset ominaisuudensa huomioon ottaen maksimaalinen. Eli häntä ei voi moittia suorituksestaan, kuten ei voi moittia olympialaisissa  viidenneksi tulevaa juoksijaa, joka tekee henkilökohtaisen ennätyksen Mutta  ongelma on se, että puolueen kannatuksen laskun pysäyttäminen ei onnistu tulemalla viidenneksi, puolueen kannatuksen nostosta puhumattakaan, minkä 
Timo Soini on osoittanut hienosti. Vasemmistoliiton pitää vihdoinkin löytää  uskottav(i)a ja uusi(a) henkilö(itä) Korhosen tilalle puolueen johtoon. Korhonen on hyvä poliitikko mutta hän ei ole riittävän hyvä. Seuraavassa puoluekokouksessa, tai jo ennen sitä, puoluejohtajaksi on saatava henkilö,  joka pystyy esittämään uskottavan vasemmistolaisen vaihtoehdon nykyiselle vihertävälle porvaripolitiikalle. Puolueessa on politiikassa jo mukana olevia vaihtoehtoisia johtajia. Puoluetta ovat takavuosina johtaneet myös henkilöt, joilla ei ole pitkää poliittista uraa takanaan. Vasemmistoliiton kohtalon kysymys on se pystyykö se nostamaan johtoonsa henkilöitä, jotka pystyvät todella haastamaan nykyisten suurten puolueiden johtajat niin ideologisesti kuin tiedoillaankin. Vasemmistolaiselle vaihtoehdolle on tilausta. Seuraaviin eduskuntavaaleihin, joissa puolueen kannatuksen suunta voidaan kääntää, on vielä kaksi ja puoli vuotta aikaa. Aikaa on mutta ei hukattavaksi.

Vesa Puuronen