Vesa Puuronen
Jotain minusta
Julkaisut
Curriculum vitae
Nettirikoksen uhrina
Tutkimus
Politiikka
Poliittinen toimintani
Kommentteja valtakunnan
poliiikasta
Kommentteja maailman-
politiikasta
Blogi

takaisin julkaisun Tappavat aatteet sisällysluetteloon>
Vesa Puuronen

5 MYÖTÄELÄVÄ KONSERVATISMI - SIVISTYNEEN MAAILMAN PELASTAJA

Vuoden 2003 maaliskuun 20 päivän vastaisena yönä Yhdysvaltain presidentti George W. Bush saattoi maansa sotaan. Uhkailtuaan pitkään Irakia sodalla Bush määräsi asevoimat toimintaan. Sota oli kulminaatiopiste jo pitkään kasvaneelle jännitykselle kansainvälisessä politiikassa. Kansainvälisen tilanteen kireyttä selitetään monin eri tavoin. Yhden selityksen mukaan Bush nuorempi pyrkii saattamaan loppuun isänsä aloittaman tehtävän riisua aseista ja mikäli mahdollista surmata Irakin presidentti Saddam Hussein, joka Bushien käsityksen mukaan uhkaa maailmaa joukkotuhoaseilla. Husseinin tuhoaminen olisi tämän selityksen mukaan perheasia, kysymyksessä olisi isän loukatun ylpeyden hyvittäminen ja isän osittaisen tappion kääntäminen voitoksi. Toinen suosittu selitys lähtee siitä tosiasiasta, että Irakilla on maailman toiseksi suurimmat tunnetut öljyvarat ja Yhdysvallat on suurin öljyn kuluttaja. USAn oma öljy ei ole pitkään aikaan riittänyt tyydyttämään kehittyneen jättiläismaan tuhlailevan liikenteen, yksityiskulutuksen ja teollisuuden öljyntarvetta. Bush on työskennellyt öljyteollisuudessa ja lisäksi monella Bushin hallinnon jäsenellä on sidoksia öljyteollisuuteen. Öljy-yhtiöt ovat olleet ja ovat edelleenkin voimakkaita taloudellisia ja poliittisia vaikuttajia Yhdysvalloissa eikä ole syytä epäillä, etteikö niiden pääsy Irakin valtavien öljyvarojen hallitsijoiksi olisi USAn kansallisten etujen ja Bushin perheen sekä hänen lähimpien sidosryhmiensä etujen mukaista.

Tilannetta on selitetty myös kylmän sodan päättymisellä ja sosialististen maiden, erityisesti Neuvostoliiton romahduksella. Neuvostoliitto liittolaisineen oli maailmanpolitiikassa usein vastakkain USAn ja muiden länsimaiden kanssa ideologisista syistä. USAn ylivallan vastustaminen eri puolilla maailmaa ja proletaarisen internationalismin nimissä annettu apu kansallisille vapautusliikkeille, kolmannen maailman sosialistisille tai ei-kapitalistisille maille olivat Neuvostoliiton ulkopolitiikan perusajatuksia siinä kuin rauhanomaisen rinnakkainelon politiikkakin, jonka puitteissa pyrittiin jännityksen lieventämiseen maailmassa ja hyviin suhteisiin USA:n ja muiden kapitalististen maiden kanssa. Neuvostoliitto mukana katosi USA:n ulkopolitiikan haastaja ja vastavoima, mikä ei näytä johtaneen rauhanomaisempaan politiikkaan vaan siihen, että USA katsoo voivansa pidikkeettä, ilman pelkoa todellisesta vastarinnasta, puolustaa omia etujaan. Näiden selitysten lisäksi on esitetty useita muita selityksiä nykyiselle tilanteelle. Kaikki nämä selitykset ovat jättäneet vähälle huomiolle ne ihanteet, joihin George W. Bush sanoo uskovansa ja utopian, jonka toteutumiseen hän sanoo politiikallaan pyrkivänsä. Bush ei ole kirjoittanut tai sanellut laajoja aatteellisia teoksia kuten Hitler ja Stalin, mutta hän on pitänyt virkakaudellaan lähes päivittäin puheita, joissa on selvittänyt ajattelunsa perusteita. Olen käynyt läpi 37 Bushin puhetta analysoidakseni ja kuvatakseni niiden avulla hänen ajatteluaan ja arvojaan. Tavoite on ollut ymmärtää, miksi Bush on katsonut tarpeelliseksi saattaa maailman sodan partaalle. Puheiden lisäksi analysoidaan vuonna 2002 julkaistuja laajoja asiakirjoja Yhdysvaltojen kotimaisesta turvallisuusstrategiasta (Bush 2002a) ja Yhdysvaltojen kansallisesta turvallisuudesta (Bush 2002b), joissa Bush esittää maailmankuvansa perusteita ja poliittisia tavoitteitaan. Aloitan Bushin aatteen tarkastelun viimeksi mainitusta asiakirjasta.

Syyskuussa 2002 hyväksytyllä USA:n kansallisella turvallisuusstrategialla on toimittaja Pentti Sadeniemin arvion mukaan on kolme tarkoitusta, joista tärkein on "...myötäillä presidentti Bushia uskollisimmin kannattavien ideologisten konservatiivien jyrkkää maailmankäsitystä." (Sadeniemi 2003). Mitä tämä äärikonservatiivinen aate sisältää? Kansallisen turvallisuusstrategian johdanto alkaa toteamuksella, että 1900-luvun suuret vapauden ja totalitarismin väliset taistelut päättyivät vapauden voimien lopulliseen voittoon. Bushin mielestä tämä voitto merkitsi sitä, että ainoaksi kestäväksi kansallisen menestymisen malliksi osoittautui amerikkalainen malli, jonka tärkeimmät ominaisuudet ovat vapaus, demokratia ja vapaa yrittäjyys. Bushin mukaan 21. vuosisadalla vain ne maat, jotka sitoutuvat perustavien ihmisoikeuksien sekä poliittisen ja taloudellisen vapauden turvaamiseen kykenevät saamaan omien kansojensa mahdollisuudet käyttöönsä ja takaamaan hyvinvoinnin. Bush kirjoittaa: "Vapauden arvot ovat tosia ja oikeita kaikille ihmisille, kaikissa yhteiskunnissa ja velvollisuus puolustaa näitä arvoja niiden vihollisia vastaan on kaikkien vapautta rakastavien kansojen yhteinen kutsumus kaikkialla maailmassa ja kaikkina aikoina." Yhdysvaltain asemaa uudessa maailmassa, jossa vanhat, kylmän sodan aikaiset viholliset on lyöty määrittää Bushin mukaan se, että maa on sotilaallisesti vahvempi kuin mikään muu maa maailmassa ja että maan poliittinen ja taloudellinen arvovalta on erittäin suuri. Kuitenkaan USA ei - johtajansa mukaan - pyri käyttämään tilannetta hyväkseen saavuttaakseen yksipuolisia etuja vaan yrittää luoda voimatasapainon, joka edesauttaa ihmisten vapautta. Tavoitteena on luoda olosuhteet, jotka mahdollistavat sen, että kaikki maat voisivat nauttia poliittisen ja taloudellisen vapauden hedelmät ja kohdata vapauden haasteet. Yhdysvallat tulee Bushin mukaan taistelemaan tyranneja ja terroristeja vastaan taatakseen rauhan, joka on ihmiset paremman elämän edellytys. Kansakunnan puolustaminen vihollisia vastaan on hallituksen ensimmäinen ja tärkein tehtävä. Erityisen tärkeä ja haastava tehtävä on, koska vihollinen ei enää ole valtio vaan joukko verkostoituneita yksilöitä, jotka käyttävät modernia teknologiaa iskeäkseen avointen yhteiskuntien sydämeen. Sota terrorismia vastaan on kaikkien maiden yhteinen tehtävä, jonka kestoa ei voi ennustaa. USA taistelee terroristeja vastaan ja niitä valtioita vastaan, jotka suojelevat terroristeja, sillä terroristien tukijat ovat sivilisaation vihollisia. USA ei tule odottamaan uusia terrori-iskuja vaan katsoo velvollisuudekseen ja oikeudekseen toimia ennalta. Bushin mukaan: "Historia tuomitsee ankarasti ne, jotka näkivät tulevan vaaran mutta eivät toimineet. Uudessa maailmassa, johon olemme astuneet, ainoa tie rauhaan ja turvallisuuden on toiminta." Bushin mukaan Yhdysvallat on terrorismin vastaisessa sodassa yhteistyössä mm. Venäjän ja Kiinan kanssa. Nämä yhteistyökumppanit tulevat ennen pitkää huomaamaan - näin Bush vakuuttaa - että yhteiskunnallinen ja taloudellinen vapaus ovat ainoat kansallisen suuruuden lähteet. USA pyrkimys on taata se, että koko maailma saisi nauttia demokratiasta, kehityksestä, vapaista markkinoista ja vapaasta kaupasta.

Bushin mukaan köyhyys ei tee ihmisistä terroristeja ja murhaajia mutta köyhyys, heikot instituutiot ja korruptio voivat tehdä heikoista valtioista haavoittuvia terroristiverkostoja ja huumeverkostoja vastaan. (mt., i-ii.).Vapaakauppa ja vapaat markkinat ovat osoittaneet Bushin mukaan kykenevänsä poistamaan köyhyyden. "Vapaus on inhimillisen arvokkuuden eittämätön vaatimus, jokaisen ihmisen syntymäoikeus kaikissa yhteiskunnissa. Sota ja terrori ovat uhanneet vapautta halki historian, sitä on uhannut voimakkaiden valtioiden vastakkaiset pyrkimykset ja tyrannien pahat hankkeet, laajalti levinneet köyhyys ja sairaudet ovat koetelleet sitä. Tänään ihmiskunnalla on hallussaan mahdollisuus edistää vapauden voittoa kaikista vihollisistaan. Yhdysvallat toivottaa tervetulleeksi velvollisuutensa johtaa tätä suurta tehtävää." (mt., iii).

Johdannon jälkeen asiakirja jatkaa Bushin ja hänen hallintonsa perusideologian esittämistä. Liikkeelle lähdetään painottamalla, että USA:lla on tällä hetkellä maailmassa vaikutusvalta ja voima, jolle ei ole historiallisia esikuvia. Tästä johtuen sillä on myös poikkeuksellisia velvollisuuksia ja mahdollisuuksia, ja siihen kohdistuu suuria vaatimuksia. Amerikan kansakunnan voimaa on käytettävä vapautta edistävän voimatasapainon luomiseen maailmassa. Asiakirjassa todetaan, että 1900-luku oli suuren ideoiden välisen taistelun aikaa, vastakkain olivat tuhoisat totalitaariset visiot ja vapautta ja tasa-arvoa puolustavat aatteet. Sotaisat luokkaan, rotuun ja kansallisuuteen perustuvat aatteet, jotka lupasivat toteuttaa utopian mutta saivat aikaan vain köyhyyttä ja kurjuutta, on voitettu ja osoitettu vääriksi. USA:ta eivät enää uhkaa voittoisat vaan tappiolle joutuneet valtiot ja harvalukuiset katkeroituneet ihmiset, joilla kuitenkin on hallussaan vaarallisia aseita. USA:lla on nyt tilaisuus vaikutusvallallaan taata vuosikymmeniä kestävä rauha, vauraus ja vapaus. Kansallisen turvallisuuden strategia perustuu USA:n erityiseen internationalismiin, joka heijastaa maan etujen ja arvojen yhteyttä. Strategia ei tavoittele vain turvallisempaa vaan myös parempaa maailmaa, jossa vallitsee poliittinen ja taloudellinen vapaus, rauhanomaiset suhteet eri valtioiden kanssa ja inhimillisen arvokkuuden kunnioitus. Keinot, joilla asetetut tavoitteet aiotaan saavuttaa ovat seuraavat: inhimillisen arvokkuuden edistäminen, maailmanlaajuista terrorismia vastustavien liittoutumien voimistaminen, USA:ta ja sen ystäviä uhkaavien hyökkäysten estäminen, paikallisten konfliktien selvittäminen yhdessä muiden kanssa, sen estäminen, että viholliset uhkaisivat USA:ta tai sen ystäviä joukkotuhoaseilla, maailmanlaajuisen taloudellisen kasvun tukeminen vapaiden markkinoiden ja vapaakaupan avulla, kehityksen edistäminen avaamalla yhteiskuntia ja rakentamalla demokratian vaatimaa infrastruktuuria, maailman suurten valtojen yhteistyön kehittäminen ja USA:n kansallisesta turvallisuudesta vastaavien laitosten uudistaminen vastaamaan 21. vuosisadan haasteisiin. (mt., 1-2).

Inhimillisen arvokkuuden edistämisen lähtökohta Bushilla on moraalifilosofinen ajatus, että oikeasta ja väärästä on puhuttava. Bushin moraalifilosofia on universaalia, hänen mukaansa erilaiset olosuhteet vaativat erilaisia toimintamenetelmiä mutta eivät erilaisia eettisiä lähtökohtia. USA puolustaa vapautta ja oikeutta, koska nämä arvot ovat universaaleja, oikeita ja tosia kaikille ihmisille kaikkialla. Mikään valtio ei voi olla niiden suhteen poikkeus. Inhimillisen arvokkuuden puolustaminen tarkoittaa sitä, että edistetään laillisuutta, valtion valtaa rajoitetaan, kunnioitetaan puhe- ja uskonnonvapautta, oikeudellista tasa-arvoa ja naisia, sekä tuetaan uskonnollista ja etnistä suvaitsevaisuutta ja yksityisen omaisuuden kunnioittamista. Bushin mukaan USA:n kokemus suurena monietnisenä demokratiana vahvistaa sen, että monia eri jumalia palvelevat ihmiset, joilla on erilaiset perinteet voivat elää yhdessä ja vaurastua rauhassa. Bushin arvojärjestelmän perustan muodostavat Amerikan itsenäisyysjulistuksessa vuonna 1777 esitetyt arvot. USAn ulkopolitiikkaa ohjaavat kansakunnan perusarvot. (mt., 3-5)

Bushin mukaan terrorismissa vastaisessa sodassa vihollinen ei ole mikään yksittäinen ideologia, uskonto, hallitus tai henkilö vaan viattomia vastaan suunnattu väkivalta. Mikään syy ei oikeuta terrorismia, vaikka joillakin alueilla maailmassa, kuten Lähi-Idässä, onkin vaikeita ongelmia. Hyökkäys Afganistanin on esimerkki siitä, mitä sivistyneet kansakunnat tekevät vastustaakseen terrorismia ja hallituksia, jotka suojelevat terroristeja. Taliban-hallituksen ja al-Qaida verkoston vastaiset iskut olivat osoituksia toimintavalmiudesta. USA pyrkii toimimaan yhteistyössä muiden valtioiden kanssa mutta jos on tarpeen se toimii yksin. Terrorismia tukevien valtioiden USA edellyttää lopettavan tukensa joko vakuuttamalla nämä asiasta rauhanomaisesti tai pakottamalla valtiot hyväksymään velvollisuutensa. Lisäksi USA käy Bushin mukaan ideologista sotaa terrorismia vastaan pyrkien siihen, että terrorismi rinnastuisi orjuuteen, salakuljetukseen ja kansanmurhaan. USA tukee maltillisia ja moderneja hallituksia erityisesti islamilaisissa maissa ja yrittää estää terrorismia löytämästä maaperää pyrkien parantamaan terrorismia synnyttäviä olosuhteita. Ihmisten vapautta terrorismia tukevissa maissa tuetaan vapaan tiedonvälityksen ja diplomatian avulla. Bush vakuuttaa, että taistellessaan terrorismia vastaan USA ei unohda, että se puolustaa omia arvojaan ja elämäntapaansa. (mt., 6-7).

Alueellisista konflikteista Bush mainitsee Israelin ja Palestiinan välisen konfliktin. USA tunnustaa Palestiinan kansan oikeuden itsenäiseen ja demokraattiseen valtioon, joka elää rauhassa Israelin kanssa. Uskollisena periaatteilleen Bush toteaa, että rauhaa ei voida saada aikaan ellei molemmissa valtioissa kunnioiteta vapautta. Palestiinalaisetkin ansaitsevat hänen mukaansa hallituksen, joka palvelee kansan etuja ja kuuntelee kansan ääntä. USA on valmis tukemaan uutta Palestiinan hallitusta, jos se saattaa voimaan laillisen järjestyksen sekä vastustaa korruptiota ja terrorismia. Huolimatta lämpimistä suhteista Israeliin Bush vaatii, että Israelin identiteettiä ja demokratiaa uhkaava palestiinalaisalueiden miehitys ja uusien siirtokuntien rakentaminen lopetetaan. Lisäksi Bush selittää USA:n puolustavan demokratiaa ja vastustavan terrorismia Aasiassa, Latinalaisessa Amerikassa ja Afrikassa. (mt., 9-11).

Kylmän sodan päättyminen Neuvostoliiton hajotessa muutti perusteellisesti USA:n turvallisuusympäristöä. Entisestä vihollisesta on tullut liittolainen. Ydinasesodan uhka on korvautunut terrorismin uhalla. Uusi uhka on kuitenkin vaarallisempi kuin kylmän sodan aikana, sillä uusien vihollisten luonne ja valmius käyttää joukkotuhoaseita USA:ta ja sen liittolaisia vastaan ovat tehneet tilanteesta entistä monimutkaisemman. 1990-luvulla kansainväliselle areenalle ilmaantui häirikkövaltioita, jotka terrorisoivat omia kansalaisiaan ja joissa kansallisia resursseja käytetään vallanpitäjien hyödyksi. Häirikkövaltiot eivät kunnioita kansainvälistä lakia, uhkaavat naapureitaan, rikkovat hyväksymiään kansainvälisiä sopimuksia, hankkivat päättäväisesti joukkotuhoaseita ja kehittynyttä sotilasteknologiaa, tukevat terrorismia, kieltävät inhimilliset arvot sekä vihaavat Yhdysvaltoja ja kaikkea mitä se edustaa. Näitä valtioita ovat esimerkiksi Irak ja Pohjois-Korea. Yhdysvallat on valmis ehkäisemään ennalta häirikkövaltioiden ja terroristien hyökkäykset. Uuteen uhkaan sisältyy uusia tapoja hyökätä, jotka ovat niin yllättäviä, nopeita ja tuhoisia, että niiden ei voi antaa päästä tapahtumaan. Kylmän sodan aikana konfliktien ehkäisy perustui vastaiskun uhkaan, mikä ei toimi häirikkövaltioiden johtajia vastaan, jotka ovat valmiita ottamaan suuria riskejä, pelaamaan uhkapeliä kansojensa hengillä ja vauraudella. Häirikkövaltiot voivat käyttää joukkotuhoaseita pelotteluun, naapureidensa uhkailuun tai USA:n kiristämiseen sekä USA:n konventionaalisten aseistuksen ylivoiman voittamiseen. Perinteiset sodan ehkäisymenetelmät eivät tepsi terroristeihin, jotka hyökkäävät viattomien kimppuun, uskovat marttyyrikuolemaan ja joiden paras turva on valtiottomuus. Bush puolustaa uutta ennaltaehkäisevän iskuun perustuvaa strategiaa sillä, että kansainvälisen laissa aikaisemmin käytetty käsite "välitön uhka", jonka torjumiseksi valtiolle on mahdollista laillisesti puolustaa itseään, on vanhentunut. Aikaisemmin välitön uhka tarkoitti armeijan, laivaston ja ilmavoimien näkyvää mobilisoimista. Nykyään terroristit ja häirikkövaltiot eivät hyökkää tavanomaisesti, vaan terrori-iskuin ja joukkotuhoasein, joita on helppo kuljettaa, kätkeä, säilyttää ja käyttää varoittamatta. Terrorihyökkäykset kohdistuvat siviileihin ja sotilaisiin vastoin kaikkia sodankäynnin sääntöjä. Mitä suurempi on terrorismin ja häirikkövaltioiden muodostama riski, sitä suurempi riski on toimettomuus. Kun sivilisaatiota uhkaavat voimat liittyvät yhteen USA ei voi jäädä toimettomaksi. (mt., 12-16).

Uuden taloudellisen järjestelmän, jota Bush luonnostelee USA:n turvallisuusstrategiassa, tavoite on taloudellinen kasvu. Kasvu edistää vaurautta ja vapautta koko maailmassa ja parantaa siten USA:n turvallisuutta. Vapaakauppa ja vapaat markkinat auttavat ihmisiä pääsemään köyhyydestä, pakottaa valtiot uudistamaan talous- ja oikeusjärjestelmiään, taisteluun korruptiota vastaan ja vahvistaa vapautta. USA tukee eri valtioiden kasvuun tähtäävää talouspolitiikkaa ja veroja alentavaa veropolitiikkaa. USA tukee myös laillisuutta, korruption vastustamista, pääomien tehokkaan käytön takaavaa vahvaa rahoitusjärjestelmää, liiketoimintaa tukevaa rahapolitiikkaa, terveys- ja koulutusinvestointeja sekä vapaakauppaa, joka edesauttaa teknologioiden ja ideoiden leviämistä ja lisää tuottavuutta ja mahdollisuuksia. Historia opettaa Bushin mukaan, että vapaa markkinatalous, eikä valtiojohtoinen komento- ja kontrollitalous, pystyy parhaiten takaamaan vaurauden ja vähentämään köyhyyttä. Siksi hänen mielestään kaikissa maissa on voimistettava markkinoihin liittyviä kiihokkeita ja instituutioita. Lisäksi USA pyrkii yhdessä muiden G8-maiden kanssa takaamaan pankki- ja rahoitusjärjestelmän toiminnan ja tukee Kansainvälisen valuuttarahaston toimintaa kehitysmaissa. Bushin talouspolitiikan keskeinen moraalinen periaate on vapaa kauppa, joka tarkoittaa vapautta ostaa ja myydä itse tuotettuja tai toisten tuottamia tavaroita. USA tukee WTO:n (World Trade Organization) laajenemista ja alueellisia vapaakauppajärjestelyjä sekä kahdenvälisiä vapaakauppasopimuksia. Bushin hallinto pyrkii helpottamaan kehitysmaiden tuotteiden pääsyä USA:n markkinoille ja korostaa epäreilua kilpailua koskevaa lainsäädäntöä, joka rajoittaa tukiaisia ja dumppausta. Tarkoituksena on suojella amerikkalaista maataloutta, teollisuutta ja työläisiä epäreilulta kilpailulta. (mt., 17-20).

Kehitysmaiden tukemista Bush perustelee sillä, että maailma, jossa jotkut elävät yltäkylläisyydessä ja puolet ihmisistä elää alle 2 dollarilla päivässä ei ole oikeudenmukaisen eikä vakaa. USA:n ulkopolitiikan keskeisiä tavoitteita on saada kaikkein köyhimmät mukaan kehitykseen. Tähän USA pyrkii suuntaamalla kehitysapunsa niille maille, jotka uudistavat talouttaan ja yhteiskuntaansa. USA yrittää saada maailmanpankin kaikkien köyhimmille maille tarkoitetun rahaston muuttamaan politiikkaansa siten, että sen toiminnan arvioinnissa, kuten eri valtioiden kehitysavun arvioinnissakin, keskityttäisiin tuloksiin eikä kulutetun rahan määrään. USA tukee investointeja koulutukseen, terveyteen, oikeusjärjestykseen ja yksityisen sektorin kehittämiseen. Tarkoituksena on edesauttaa tuottavuuden kasvua kehittyvissä maissa. Pyritään myös siihen, että kehitysapua annettaisiin nykyistä enemmän lahjoituksina eikä lainoina. (mt., 21-22).

Kansainvälisessä politiikassa USA pyrkii rakentamaan liittoutumia ja vahvistamaan omaa ja NATO:n kykyä toimia nopeasti missä hyvänsä niiden edut ovat uhattuina. Venäjään kehitetään hyviä suhteita yhteisten arvojen pohjalta lähtien siitä, että maat eivät ole enää strategisia kilpailijoita. Myös Kiina nähdään kumppanina vaikka sen yhteiskuntajärjestelmää ja politiikkaa kritisoidaankin vanhentuneeksi. Bush arvelee, että ajallaan Kiinakin huomaa yhteiskunnallisen ja poliittisen vapauden olevan kansakunnan menestymisen ehto. Kiinan tulisi sallia tiedonkulun vapaus, tukea kansalaisyhteiskunnan kehittymistä ja suojella yksilöiden ihmisoikeuksia, sillä vain ajatuksen- , kokoontumis- ja uskonnonvapaus voivat taata kaikkien inhimillisten voimavarojen hyödyntämisen. Yhdysvallat pyrkii Bushin mukaan säilyttämään omien periaatteidensa ylivallan maailmassa neuvotteluin, keskusteluin, harkituin analyysein ja yhteisellä toiminnalla. (mt., 25 - 28).

Bush näkee välttämättömäksi uudistaa USA:n kansallista turvallisuutta ylläpitävät instituutiot, jotka on suunniteltu toisenlaista aikaa varten. Tärkein tavoite on armeijan vahvistaminen. Armeijan tehtävät ovat Bushin mukaan 1) saada liittolaiset ja ystävät vakuuttuneeksi kyvyistään 2) valmistautua tulevaan sotilaalliseen kilpailuun 3) ehkäistä uhkia jotka suuntautuvat USA:ta, sen ystäviä ja liittolaisia vastaan ja 4) murskata kaikki viholliset jos konfliktien ehkäisy epäonnistuu. Yhdysvaltain sotilaallinen ylivoima ja läsnäolo on Bushin mukaan turvannut rauhan monilla strategisesti tärkeillä alueilla. Armeijan läsnäolo ulkomailla on USA:n sitoutumisen symboli. Afganistanin kokemus osoittaa, että USA:n armeija kykenee toimimaan tehokkaasti kaukana kotoaan ja rohkaisee jatkamaan kaukotoimintavalmiuksien kehittämistä. Osoittaessaan olevansa halukas käyttämään voimaa puolustaakseen itseään ja muita USA näyttää pyrkivänsä päättäväisesti säilyttämään voimatasapainon, joka turvaa vapauden. USA:n tiedustelutoiminta on uudistettava, sillä kylmän sodan aikana tiedustelupalvelut tottuivat keräämään informaatiota pysyvästä ja liikkumattomasta Neuvosto-blokista. Tuolloin hankituista taidoista ei ole paljon hyötyä yritettäessä hankkia tietoa uudenlaisista vihollisista. (mt., 29-30).

Sota terrorismia vastaan ei ole Bushin mukaan kulttuurien välinen sota mutta paljastaa yhden kulttuurin sisäisen törmäyksen, taistelun muslimimaailman tulevaisuudesta. Toteuttaessaan johtajuuttaan maailmassa USA pyrkii kunnioittamaan ystäviensä ja liittolaistensa arvoja, päätöksiä ja etuja, mutta se valmistautuu myös toimimaan yksin, kun sen omat edut ja erityiset velvollisuudet niin vaativat. USA ei halua, että kansainvälisen rikosoikeuden tutkimukset ja syytteet heikentäisivät sen ponnisteluja maailmanlaajuisen turvallisuuden saavuttamiseksi ja amerikkalaisten suojelemiseksi. Siksi on säädetty erityinen laki, joka suojelee maan palveluksessa olevia henkilöitä. Vaikka erimielisyyksiä liittolaisten kanssa voi ilmetä niiden ei anneta häiritä päättäväisyyttä turvata yhdessä liittolaisten ja ystävien kanssa yhteiset edut ja arvot. Bushin mielestä Amerikan vahvuus perustuu siihen itseensä, amerikkalaisten kykyihin, talouden dynaamisuuteen ja instituutioiden joustavuuteen. Monimuotoisella modernilla yhteiskunnalla on sisäistä kunnianhimoa ja yritteliästä energiaa. Kansallinen turvallisuus nojaa tämän energian oikeaan käyttöön. (mt., 31).

Bush on pitänyt vuoden 2001 syyskuun 11. päivän jälkeen lukuisia puheita, joissa hän on kehitellyt joitakin ajatuksia pitemmälle kuin strategia-asiakirjassa. Erityisen tärkeitä puheita ovat perinteisesti olleet presidentin vuoden alussa pitämä puhe kansakunnan tilasta. Puhuessaan tammikuun lopulla vuonna 2002 kansakunnan tilasta Bush aloitti puheensa toteamalla, että "Kokoontuessamme tänä iltana kansakuntamme on sodassa, taloutemme on taantumassa ja sivistynyttä maailmaa uhkaavat ennennäkemättömät vaarat. Mutta liittovaltiomme tila ei kuitenkaan ole koskaan ollut vahvempi." (Bush 29.1. 2002). Hän jatkoi kerraten Afganistanin sodan saavutuksia: "... olemme koonneet suuren liittoutuman, tavoittaneet, vanginneet ja vapauttaneet maailman tuhansista terroristeista, tuhonneet Afganistanissa terroristien koulutusleirejä, pelastaneet kansan nälkäkuolemalta ja vapauttaneet maan julmasta sorrosta. Amerikan lippu liehuu jälleen suurlähetystömme yllä Kabulissa. Terroristit, jotka kerran valtasivat Afganistanin ovat nyt vallanneet Guantanamo Bayn vankisellit. (Suosionosoituksia). Ja terroristijohtajat jotka kehottivat seuraajiaan uhraamaan henkensä pakenevat nyt oman henkensä edestä. (suosionosoituksia). ... Meidän onnistumisemme on kunnianosoitus Afganistanin kansan taisteluhengelle, liittoutumamme päättäväisyydelle ja USAn asevoimien mahdille." (Suosionsoituksia).

Hän jatkoi: "Kun määräsin joukkomme toimintaan tein niin luottaen täysin sotilaidemme rohkeuteen ja taitoihin. Ja tänä iltana, kiitos heidän, olemme voittamassa sodan terrorismia vastaan. (Suosionosoituksia)." Hän julisti USAn vihollisille ja samalla koko maailmalle, että "Meidän asevoimiimme kuuluvat miehet ja naiset ovat lähettäneet kaikille USAn vihollisille selkeän viestin: vaikka olisitte 7000 mailin päässä (n. 12 000 km), valtamerien ja maanosien takana, vuorten huipuilla ja syvissä luolissa, ette pääse pakoon tämän kansakunnan oikeutta." (Suosionsoituksia). Hiukan myöhemmin puheessaan Bush toteaa, että sodasta terrorismia vastaan, joka alkoi voitollisesti Afganistanissa, voi tulla pitkä. Bush totesi myös: "Toivon että kaikki kansakunnat ottavat vaarin kehotuksestamme ja tuhoavat terroristisyöpäläiset, jotka uhkaavat heidän maitaan ja meidän maatamme. Muutamat hallitukset toimivat voimakkaasti. Mutta muutamat hallitukset ujostelevat kohdatessaan terrorin. Älkää erehtykö, elleivät nämä hallitukset toimi, Amerikka toimii (suosionosoituksia.)." Lisäksi Bush kertoo Amerikan vihollisten vihan maata kohtaan paljastuvan videoilta, missä viholliset nauravat viattomien ihmisten kuolemalle. Hän sanoo myös, että vihollisten vihan syvyyden voi rinnastaa vain siihen hulluuteen, jota heidän suunnittelemansa ja aiheuttamansa tuho osoittaa.

Bush on vuoden 2001 syyskuun 11. päivän terrori-iskuista lähtien puhunut amerikkalaisille erityisesti Irakin ja muiden pahan akseliin kuuluvien valtioiden Yhdysvalloille ja muille vapaille kansakunnille muodostamasta uhasta. Vuoden 2002 tammikuussa Bush sisällytti vihollisvaltioihin Irakin lisäksi Iranin ja Pohjois-Korean. Hän totesi , että "(n)opeasti olemme ymmärtäneet, että tämä on ratkaiseva vuosikymmen vapauden historiassa, meidät on kutsuttu erityistehtävään inhimillisessä toiminnassa.". Amerikan kansa on Bushin mielestä valittu kansa, joka johtaa maailmaa puolustaen vapautta ja oikeutta, koska ne ovat oikeita, tosia ja muuttumattomia arvoja kaikille ihmisille kaikkialla. Bush on huomannut, että USA:ta on kritisoitu ylivaltapyrkimyksistä maailmassa. Vastauksena kritiikkiin hän toteaa, että Yhdysvaltojen tarkoitus ei ole pakottaa ketään omaksumaan omaa kulttuuriaan, mutta se ei kuitenkaan aio antaa periksi siitä, että on olemassa arvoja, joista ei voi neuvotella. Tällaisia arvoja ovat inhimillinen arvokkuus, laillisuus, valtion vallan rajoittaminen, naisten kunnioittaminen, yksityisomaisuus, puheen vapaus, tasavertaisuus lain edessä ja uskonnollinen suvaitsevaisuus. Bushin mukaan Yhdysvallat haluaa, että kaikki ihmiset, mukaan lukien islamilainen maailma, kuten hän erityisesti huomauttaa, tulevat mukaan kamppailuun näiden arvojen puolesta.

Bushin suhde islamilaiseen maailmaan ja islamin uskoon on periaatteessa monisyinen ja ongelmallinen. Kaikissa julkisissa puheissaan Bush suhtautuu muslimeihin ja islamiin uskontona korostetun kunnioittavasti. Vain kuusi päivää syyskuun 11 päivän jälkeen Bush totesi puheessa, että "Islam on rauha." (Bush 17.9. 2001). Bushin mukaan terroristien toiminta ei edusta oikeata islamin uskon ja Koraanin tulkintaa. Hän ilmaisee oman suhteensa islamiin seuraavasti: "Kun ajattelemme Islamia ajattelemme uskoa, joka lohduttaa miljoonia ihmisiä maailmassa. Miljoonat ihmiset löytävät siitä lohdutusta ja rauhaa. Ja se tekee kaikkia rotuja edustavista ihmisistä siskoja ja veljiä." Bushin mukaan USA:ssa on miljoonia muslimeja, joiden panos kansakunnan hyvinvoinnille on erittäin arvokas. Heitä tulee hänen mukaansa kunnioittaa. Vaikka kansalaiset ovat vihaisia, tulee silti kunnioittaa jokaista amerikkalaista. Bush totesi: "Naisten, jotka peittävät päänsä, täytyy pystyä kulkemaan rauhassa kotiensa ulkopuolella. Äitejä, jotka kantavat huntua ei saa häväistä Amerikassa. Sellaista ei tapahdu Amerikassa, jonka minä tunnen. Sellainen ei ole Amerikka, jota minä arvostan.... Ne, jotka katsovat voivansa häväistä kanssaihmisiään purkaakseen vihaansa eivät edusta parasta amerikkalaisuutta. He edustavat pahinta ihmiskunnasta, ja heidän tulisi hävetä. Tämä on suuri maa. Se on suuri maa koska kunnioitamme ihmisten arvokkuutta ja ihmisarvoa. On ollut kunnia tavata (islamilaisen yhteisön, v.p.) johtajia, jotka tuntevat samalla tavalla. He ovat kauhistuneita ja surullisia. He rakastavat Amerikkaa aivan yhtä paljon kuin minäkin. Kiitän teitä tilaisuudesta tulla vieraaksenne. Ja Jumala siunatkoon meitä kaikkia." Paria päivää myöhemmin Bush alleviivaa kantaansa vastatessaan lehdistön kysymykseen. Kysymys kuului seuraavasti: "Ihmettelen kuinka huolestunut te olette siitä, että jotkut näkevät tämän olevan pyhän sodan. Vaikuttavatko pyhän sodan (jihadin) julistukset millään tavalla USA:n suunnitelmiin?" Bush vastasi: "Arvostan kysymystänne. Ensiksi on tärkeää että kaikki amerikkalaiset ja kaikki ihmiset maailmassa ymmärtävät että Amerikka pitää pahantekijöitä vastuullisina teoistaan. Me emme pidä tätä sotaa uskonnollisena muodoltaan, ei millään tavalla. Itse asiassa islam saarnaa rauhaa. Muslimien uskonto on rauhan uskonto. On miljoonia islaminuskoisia amerikkalaisia, jotka rakastavat maataan yhtä paljon kuin minä rakasten ja jotka tervehtivät sen lippua yhtä innokkaasti kuin minä. Niille jotka yrittävät asettaa uskonnon uskontoa vastaan sanon, että Amerikka nousee ja vastustaa sellaista ajatusta. Emme salli sellaisen ajatuksen juurtua maailman tietoisuuteen. Me johdamme maailman taistelemaan vapauden puolesta ja siinä taistelussa ovat muslimit, juutalaiset ja kristityt rinta rinnan."(Bush 19.9. 2001). Bush rajasi syyskuussa viholliseksi Al Qaida järjestön. Puhuessaan kongressille ja senaatille (Bush 20.9. 2001) Bush totesi hyökkääjän olevan löyhän terroristijärjestön, joka merkitsee terrorismille samaa kuin mafia rikollisuudelle. Al Qaidan tarkoitus ei kuitenkaan ole tehdä rahaa vaan muokata maailma uudelleen ja pakottaa uskonsa muulle maailmalle. Al Qaida edustaa hänen mukaansa kiihkomielistä islamilaista lahkoa, jonka suurin osa muslimi-oppineista ja uskonnollisista johtajista on hylännyt. Lahko on vääristänyt islamin rauhanomaisen sanoman. Afganistan on Bushin mukaan esimerkki (tai oli esimerkki syyskuussa 2001, ennen USA:n ja sen liittolaisten hyökkäystä sekä Taleban-hallinnon kaatamista) siitä, minkälaiseksi maailma pitäisi Al Qaidan mukaan muuttaa. Lisäksi Bush väitti suoraan, että terroristit ovat uskonsa pettureita, jotka yrittävät kaapata uskonnon. Ääri-islamilaiset ovat Bushin mukaan 1900-luvun tappavien ideologioiden fasismin, natsismin ja totalitarismin perillisiä. He uhraavat ihmisiä päästäkseen valtaan. Mutta kuten muutkin ääri-ideologiat myös ääri-islamistit joutuvat ennen pitkää tuntemattomaan hautaan, jonka täyttävät valheet. USA:n monet muslimiystävät eivät ole vihollisia vaan vihollisia ovat radikaalin terroristiverkoston jäsenet, ja hallitukset jotka tukevat näitä verkostoja. Bush asetti maailman muut maat valinnan eteen "Joko olette meidän puolellamme, tai olette terroristien puolella."

Marraskuun viidentenätoista päivänä 2001 Bush tervehti muslimeja Amerikassa ja kaikkialla maailmassa pyhän ramadan-kuukauden alkamisen merkeissä. Hän totesi tervehdyksessään: "Islam jonka tunnemme on sitoutunut yhden Jumalan palvelemiseen, kuten on ilmoitettu Pyhässä Koraanissa. Se opettaa hyväntekeväisyyden, armon ja rauhan merkitystä ja arvoa. Ja se on yksi nopeimmin kasvavista uskonnoista Amerikassa, miljoonat amerikkalaiset uskovat siihen tänä päivänä. Amerikan muslimiyhteisö koostuu erilaisista osista, kuten kaikki maailman muslimiyhteisöt. Erilaisen taustan omaavat muslimit rukoilevat yhdessä moskeijoissa kaikkialla laajassa maassamme. Ja Amerikan muslimit työskentelevät kaikissa yhteiskunnan tehtävissä, mukaan lukien armeijassamme." (Bush 15.11. 2001).

Bush välttää tarkoin tekemästä minkäänlaista viittausta siihen, että uskonnossa sinänsä olisi mitään syytä tapahtuneisiin terroritekoihin. Tässä suhteessa Bushin ajattelu ja retoriikka eroavat täysin Hitlerin ja Stalinin tavoista ajatella ja perustella omia toimiaan vihollisiaan vastaan. Hitler ja Stalin lavastivat aktiivisesti useita hyökkäyksiä, joiden toimeenpanosta he syyttävät rotuvihollisia, juutalaisia, kommunisteja, luokkavihollisia tai vieraiden valtioiden asiamiehiä. He myös käyttivät hyväkseen jokaista todellista yhteenottoa vihollistensa kanssa. Hitler voimisti kommunistivainoja Valtiopäivätalon polton jälkeen maaliskuussa 1933 ja laajensi hyökkäyksiä juutalaisia vastaan sen jälkeen, kun juutalainen nuorukainen ampui vuoden 1938 marraskuussa Saksan lähetystösihteerin Pariisissa (Klemperer mt., 200). Stalin aloitti bolsevikkien vanhan kaartin tuhoamisen Kirovin murhan jälkeen joulukuussa 1934. Hitler ja Stalin eivät ujostelleet käyttää vihanlietsontaan kaikkia todellisia tai lavastettuja tapahtumia, joihin voivat liittää vihollisensa. Hitler ei esimerkiksi tehnyt mitään eroa juutalaisten välille, vaikka todennäköisesti hän oli selvillä siitä, että monet juutalaiset tukivat häneen valtaannousuaan, koska ajattelivat, että hän pelasti Saksan kommunismilta. Stalin leimasi vihollisikseen ja tuhosi vastustajiensa lisäksi kaikki muutkin, jotka hän katsoi pienimmässäkään määrin vastustavan itseään. Bush sen sijaan hyökkää tiukasti vain terroristeja ja fundamentalisteja vastaan. Bushin toimintaa voi ymmärtää lähtien siitä, että USA:ssa on miljoonia muslimeja eikä ole viisasta tehdä heistä vihollisia maan sisälle varomattomilla puheilla. Suuri osa USA:n muslimeista on mustia, joten pienikin virheellinen lausunto islaminuskosta ja muslimeista voisi laajentua rotujen väliseksi ristiriidaksi ja repiä rikki kansakunnan hauraan yhtenäisyyden. Toiseksi USA:n riippuvaisuus energian, erityisesti öljyn tuonnista, tekee mahdottomaksi hyökätä islaminuskoisia arabimaita vastaan, jotka tuottavat suuren osan maailman öljystä. Irak on myös islaminuskoinen maa, mutta Bush ei viittaa uskontoon perustellessaan sotaa Irakia vastaan. Esimerkiksi lehdistötilaisuudessa Irakin sodasta 10.8. 2002 Bush toteaa Irakin johdon ja erityisesti Saddam Husseinin olevan vihollinen, koska Hussein on tyranni, joka vihaa vapautta, pyrkii saamaan käsiinsä joukkotuhoaseita ja on myrkyttänyt omaa kansaansa, hyökännyt naapurimaihinsa sekä pitää USA:ta vihollisenaan (Bush 10.8. 2002).

Kuvatessaan vihollisiaan Bush käyttää joissakin tilaisuuksissa värikkäämpääkin kieltä. Esimerkiksi puheessaan Arkansasista senaattiin pyrkineen Tim Hutchinsonin tuki-illallisilla (Bush 29.8. 2002) Bush kutsuu vihollisiaan joukkioksi kylmäverisiä murhaajia, jotka vihaavat amerikkalaisia sen takia että amerikkalaiset rakastavat vapautta. "Viholliset eivät voi sietää ajatusta yhteiskunnasta, jossa sana on vapaa ja jossa kaikkivaltiasta voi palvella miten haluaa. He vihaavat ajatusta, että ihmiset voisivat tulla meidän maahamme ja menestyä. Mitä enemmän rakastamme vapautta, sitä enemmän he vihaavat meitä." Muutamaa päivää myöhemmin Bush (Bush 5.9. 2002) lisää, että viholliset eivät hyväksy myöskään vapaata lehdistöä, eivätkä annan ihmisille ihmisarvoa ja että he ovat valmiit surmaamaan viattomia ihmisiä kaappaamansa uskonnon nimissä. Lisäksi terroristit pyrkivät tuhoamaan amerikkalaisen elämäntavan.

Bushin puheita kuunnellessa ja lukiessa ei voi olla kysymättä, onko sotakiihkon pyörteissä jo nyt unohdettu 1900-luvun opetukset. Bushin mustavalkoinen ideologia sallii vihollisen lyömisen ennalta ja suorastaan kehottaa hyökkäämään ja tuhoamaan, olemaan välittämättä ihmisoikeuksista ja kansainvälisestä oikeudesta. Hänen mukaansa vastakkain ovat sivistyneet, vapautta rakastavat maat ja pahan akseli. Bushin mukaan paha on todellinen ja sitä täytyy vastustaa.

Yhdysvaltojen presidentin puheet syyskuun 11. päivän terrori-iskujen jälkeen palvelivat selvästi, joskaan ei ehkä aivan tietoisesti, nationalismin kolmen peruspilarin vahvistamista USAssa. Korostaessaan iskujen historiallisuutta Bush luo monikansalliselle ja -etniselle kansakunnalle kollektiivista muistoa, mikä on kansallisen tietoisuuden kannalta välttämätön. Lähes kaikissa puheissaan Bush korosti USA:n tehtävää maailmassa vapauden ja demokratian puolustajana, lisäksi hän lietsoi uskoa kansakunnan uutta luovaan voimaan. On ehkä liioittelua kutsua Bushin hallitusta ja sen politiikkaa fasistiseksi, vaikka sen johtavat edustajat: Bush, varapresidentti Cheney ja puolustusministeri Rumsfeld sekä turvallisuupoliittinen neuvonantaja Wolfovits edustavatkin republikaanisen puolueen oikeistolaista siipeä ja vaikka niin presidentin kuin muidenkin puolueen ja hallituksen keskeisten jäsenten puheet ja niiden paljastama ajattelutapa muistuttavat huomattavasti fasistien puheita ja ajattelutapaa. USA:ssa on terrorismin vastaisen sodan myötä voimistumassa konservatiivinen, nationalistinen vallankumous, joka määrittää sen ulkopolitiikkaa ja ideologiaa.

Bush käyttää retoriikassaan hyväksi yleisesti hyväksyttyjä ja laajalti tunnettuja arvoja kuten vapaus, demokratia ja rauha. Hän määrittelee arvojen sisällön omalla tavallaan ja vaatii sen jälkeen, että kaikkien ihmisten maapallolla on uskottava näihin arvoihin. Samalla tavalla Hitler käytti esimerkiksi käsitteitä suvaitsevaisuus ja rauha. Stalin taas käytti marxilaisia käsitteitä, uutta kieltä. Sekä Hitler että Stalin pukivat kielensä retorisesti uskonnollisiin vertauskuviin ja ajatuskulkuihin ja loivat poliittisen näyttämön, joka toisti tuttuja kristinuskosta peräisin olevia ajattelu- ja toimintatapoja ja näyttämökuvia. Bush taas vetoaa Hitlerin tavoin puheissaan suoraan kristinuskon Jumalaan, vaikka hän toisaalta muistaa tuoda esille sen, että kaikki uskonnot ja erilaiset tavat harjoittaa niitä ovat USA:ssa sallittuja. Erityisen voimakkaasti Bush vetosi jumalaan ja kristinuskoon puheessaan kansakunnan tilasta vuonna 2003. Hän sanoi puheensa lopuksi: "Amerikkalaiset ovat vapaa kansa. Me tiedämme että jokaisella ihmisellä on oikeus vapauteen ja että vapaus on jokaisen kansakunnan tulevaisuus. Vapaus jota pidämme arvossa ei ole Amerikan lahja maailmalle vaan se on Jumalan lahja ihmiskunnalle. Me amerikkalaiset uskomme itseemme, mutta emme ainoastaan itseemme. Me emme tiedä, me emme väitä tietävämme kaikkia Kaitselmuksen tietä, mutta voimme luottaa niihin, asettaen luottamuksemme rakastavaan Jumalaan, joka on kaiken elävän ja kaiken historian takana. Ohjatkoon Hän meitä nyt. Ja jatkukoon Jumalan siunaus Amerikan Yhdysvalloille." Tämä Bushin puheen lopetus on ymmärrettävä sotaan valmistautuvan valtion päämiehen puheena, todennäköisesti Bush oli jo puheen pitäessään tehnyt päätöksen sodan aloittamisesta Irakia vastaan. Puhe heijastaa myös syvällisempää tapaa perustella oma ideologia, aate ja arvot sekä niihin pohjaava toiminta Jumalan tai kaitselmuksen, osin salaisella, mutta ilmeisesti kuitenkin riittävän hyvin tunnetulla tahdolla. Kun Jumala on ideologian ja politiikan viimeinen takuumies, ei niitä voi enää arvioida eikä tarvitse perustella järkiperäisin argumentein vaan niistä tulee uskonvaraisia. Vaikka USA onkin varsin uskonnollinen valtio ja amerikkalaiset uskonnollisia, on maassa kuitenkin miljoonia uskonnottomia ja ateisteja, joiden on vaikea kokea Bushin politiikkaa ja ideologiaa omakseen. USA:ssa nationalistinen ja konservatiivinen ideologia ovat liittoutuneet uskonnon kanssa, mutta tämä liittoutuma ei ole ainakaan niin selvästi ulossulkeva kuin oli Stalinin kehittelemä nationalismin ja sosialismin liitto tai Hitlerin luoma rotuopin ja nationalismin liitto. Päinvastoin Bush pyrkii retorisesti sulkemaan kaikki amerikkalaiset rodusta, sosiaalisesta taustasta tai uskonnosta riippumatta samoihin arvoihin uskovaan kansakuntaan. Tällainen tavoite muistuttaa paljon Hitlerin ja Stalininkin kansakunnan rakennusprojekteja, mutta eroaa niistä siinä, että vihollista, jota vastaan kansakunnan yhtenäisyyttä kaivataan, ei etsitä maan sisältä vaan maan rajojen ulkopuolelta. Samanlaista Bushin ja Hitlerin projekteissa on se, että kansakunnan rakentaminen edellyttää kaikkien kansakuntaa jakavien todellisten yhteiskunnallisten ristiriitojen peittämistä tai ainakin lupauksen antamista niiden ratkaisemisesta. Kansakunnan yhtenäisyys vaatii yksimielisyyttä mutta toisaalta se sisältää lupauksen paremmasta tulevaisuudesta. Stalininkin vaati yksimielisyyttä ja lupasi parempaa tulevaisuutta, mutta kaiken ehtona oli set, että osa omaa kansaa, kansanviholliset, tuhottiin.

Bush esittää omien arvojensa pohjautuvan Amerikan vuonna 1776 annettuun itsenäisyysjulistuksen, joka perustui samantapaiseen ajatteluun kuin myöhemmin annettu Ranskan suuren vallankumouksen ihmisoikeuksien julistus. Bushin perusarvot ovat vapaus (vapaat markkinat, vapaakauppa ja yksilön vapaus) ja demokratia. Ranskan vallankumouksen arvot olivat vapaus, veljeys ja tasa-arvo. Tasa-arvo ja osittain veljeyskin ovat Bushille vähempiarvoisia kuin Ranskan vallankumoukselle.

Mitä sitten konservatismi on Bushin tulkinnan mukaan? Yllä olevat kuvaukset Bushin puheiden sisällöstä antavat melko hyvän kuvan hänen edustamastaan konservatismista, mutta lisäksi Bush piti keväällä 2002 puheen (Bush 30.4. 2002), jossa hän keskittyi selittämään, mitä hän tarkoittaa konservatismilla. Bush määritteli oman versionsa konservatismista myötäeläväksi tai myötätuntoiseksi (compassionate conservativism). Tämän opin pääperiaatteet ovat hallituksen ja valtion vallan rajoittaminen, ihmisten henkilökohtainen vastuu, vahvat perheet ja paikallinen sosiaalinen kontrolli. Hallitus käyttää valtaa tukeakseen itsehallintoa ja sitä, että yksilöt, perheet ja yhteisöt ottaisivat enemmän vastuuta itsestään, naapureistaan ja koko kansakunnasta. Kun ihmiset ottavat enemmän vastuuta itsestään, he voivat antaa panoksensa kansakunnan elämään. "Meistä tulee enemmän kuin veronmaksajia ja satunnaisia äänestäjiä, meistä tulee kansalaisia. Kansalaisia, ei katsojia. Kansalaisia jotka kuulevat velvollisuuden kutsun, jotka puolustavat omia uskomuksiaan ja arvojaan, jotka huolehtivat perheistään, jotka hallitsevat omaa elämäänsä, ja jotka kohtelevat naapureitaan kunnioittavasti ja myötäelävästi." Vaikka valtion roolia pyritäänkin rajoittamaan, sille jää kuitenkin joitakin tehtäviä, kuten koulutuksen, erityisesti peruskoulutuksen järjestäminen. Julkinen peruskoulu takaa, että kaikki lapset - taustastaan riippumatta - saavat mahdollisuuden oppia. Myös perusterveydenhuolto ja eläkejärjestelmä kuuluvat ilmeisesti Bushin ajattelussa julkisen vallan vastuulle. Nuoremmille kansalaisille suunnatut hyvinvointipalvelut synnyttävät kuitenkin riippuvaisuutta ja voivat johtaa passiiviseen ja tuhoisaan elämäntapaan sekä riistää ihmisiltä arvokkuuden ja ylpeyden. Ihmisiä pitää Bushin mielestä kannustaa etsimään työtä ja pyrkimään pois valtion tuen piiristä. Hyvinvointipalveluiden uudistamisen pitää tähdätä perheiden vahvistamiseen, sillä vaikka todellisuudessa kaikilla lapsilla ei ole kahta vanhempaa ja kaikkia avioliittoja ei voi eikä tarvitse pelastaa, vahvat avioliitot ovat hyväksi lapsille. Köyhyyden ja hyvinvointiriippuvuuden torjumisessa tulee käyttää yksityisiä ja uskonnollisia hyväntekeväisyysjärjestöjä. Myötäelävyys tarkoittaa aggressiivista köyhyyden vastaista taistelua ja konservatiivisuus tarkoittaa uskonnollisten järjestöjen työn tukemista ja niiden synnyttämän vastuullisuuden kunnioittamista. Kansainvälisessä politiikassa myötäelävä konservatiivisuus tarkoittaa avun lisäämistä köyhille siten, että tuetaan inhimillistä arvokkuutta ja samalla palvellaan USA:n omia intressejä ja saadaan taloudellisia yhteistyökumppaneita. Köyhien maiden auttaminen tarkoittaa myös amerikkalaisten arvojen vientiä ja vaihtoehdon tarjoamista pettymyksille, konflikteille ja terrorille. Avun ehtona ovat taloudelliset ja yhteiskunnalliset uudistukset, korruption kitkeminen, markkinoiden avaaminen, ihmisoikeuksien kunnioittaminen ja laillisuuden vahvistaminen.

Kun Bushin puheita ja tekstejä tarkastellaan jo edellisissä luvuissa esitettyjä analyysivälineitä käyttäen, ei ole vaikea huomata yhtäläisyyksiä hänen ja Stalinin ja Hitlerin tekstien sisältöjen ja argumentaatiotapojen välillä. Havainnot kristinuskon suuresta merkityksestä poliittisessa retoriikassa ja diskursseissa, ja erityisesti havainto suostuttelustrategioiden samankaltaisuudesta, vahvistuvat Bushin tekstejä analysoitaessa. Bush maalaa kuulijoidensa eteen päämäärä, joka on ylevä ja tavoiteltava. Bushin mukaan USA:lla on tehtävä ja velvollisuuksia "History has called us to these responsibilties and we have accepted them. America has always had a special mission..." (Bush 30.4. 2002). "Our Calling as a blessed country is to make this world better." (Bush 28.1. 2003). Myös yksilöiden kannalta päämäärä on oikea ja ihmisten on uskottavat siihen ja tavoiteltava sitä. "Every American must believe in the promise of America", Bush toteaa. (mt.). Lupaus paremmasta ja paremman kaipuu, sekä lupauksen ja kaipuun kytkeminen koko kansakunnan historiaan, edeltävien sukupolvien työhön ja uhrauksiin sodan ja rauhan aikana, kohottaa päämäärät yksityisen ihmisen yläpuolelle ja kutsuu ihmistä uhraamaan itsensä koko kansakunnan edestä vaaran hetkellä ja toiminaan aktiivisesti ja vastuuntuntoisesti rauhan aikana. Tässä mielessä myös Bushin myötäelävän konservatiivisuuden, kuten Suomessa vuosisadan alussa saarnatun sosialidemokraattisen aatteen, tai natsismin ja stalinismin, vaikutus perustuu sen yhtäläisyyteen kristillisen, Augustinuksen retorisen mallin kanssa. Lisäksi Bush vetoaa puheissaan Hitlerin tavoin suoraan Jumalaan viimeisenä moraalin lähteenä ja USA:n arvojen ja politiikan takaajana. Augustinukselta on peräisin myös maailman näkeminen mustavalkoisena, hyvän Amerikan ja sen liittolaisten sekä pahan akseliin kuuluvien häirikkövaltioiden ja niiden johtajien taisteluna, jossa kukaan ei voi olla puolueeton. Käsitteiden kuten pahan akseli-käyttäminen kutsuvat välittömästi ihmisten mieliin raamatullisen retoriikan, joka ohjaa ajattelua ja tilanteen tulkintaa. Näin tietysti käy myös Bushille itselleen ja hänen avustajilleen sekä kannattajilleen.

Kuten Riikka Kuusisto on osoittanut poliittisten johtajien ulkopoliittisilla lausunnoilla luodaan symbolisia rajoja ja tuotetaan toinen vieraaksi, kuvitellaan yhteisöjä ja legitimoidaan valtaa. Lausunnot ovat luovaa tarinankerrontaa ja niiden tarkoituksena on kansallisen identiteetin vahvistaminen, Myös Bushin tarinoissa toinen, vihollinen on vieras, outo, ulkona, vaarallinen. Bush maalaa vihollisistaan al- Qaidan terroristeista kuvan mielipuolisina, mutta kylmäverisinä murhaajina, jotka vihaavat vapautta ja vapauden puolustajia, ovat vääristelleet oman islamin uskonsa rauhanomaisen sanoman, pyrkivät toteuttamaan yhteiskunnan, jossa naisilla ei ole vapauksia ja jossa vääränmittainen parta miehellä voi johtaa vankilatuomioon. Saddam Hussein kuvataan julmaksi diktaattoriksi, hänet rinnastetaan natseihin, militaristeihin ja kommunisteihin, joiden murhanhimolla ei ole ollut mitään rajoja. Hussein on väkivaltainen, pitää yhteyksiä ja avustaa terroristeja, myös al Qaidaa, ja lisäksi hän on rikkonut solmimansa kansainväliset sopimukset aseistariisunnasta. Viimeisimmässä puheessaan kansakunnan tilasta (Bush 28.1 2003) Bush personoi Irakin valtion Husseiniin ja syyttää häntä henkilökohtaisesti - ja retorisesti hyvin samankaltaisesti kuin Stalin syytti puolueen vihollisia 1930-luvulla - kaikista rikkomuksista, joita Irakin on väitetty tehneen. Koska Hussein on Bushin kuvauksen mukaan äärimmäisen paha ja julma diktaattori ainoa selitys sille, että hän kehittää - tai että hänen väitetään kehittävän - joukkotuhoaseita on aikomus hyökätä naapurimaihin valta-asemaan pääsemiseksi koko alueella. Bush on luonut Husseinista retoriikallaan ja todisteillaan, joiden todenperäisyydestä ei ole varmaa näyttöä, uhaksi, jotta hänen ja USA:n politiikka ja erityisesti sota Irakia vastaan tulisi oikeutetuksi.

Bushin kertomuksissa USA:n kansa esitetään yhtenäiseksi kansakunnaksi kertomalla tarinoita lähihistoriasta, joissa korostuvat kaiken rotuisten ja kaikkia uskontoja tunnustavien ihmisten uhraukset ja merkitys Yhdysvalloille. Toinen maailmansota ja jo ensimmäinen maailmansota on uudelleen tulkittu amerikkalaiskeskeisestä tulkintakehyksestä tapahtumiksi, joissa Amerikan voima pelasti maailman harvainvallalta ja julmilta diktatuureilta. Neuvostoliiton keskeinen osuus Hitlerin murskaamisessa on kokonaan unohdettu. Mustan väestön liittäminen mukaan yhteiseen ja säröttömään kansakuntaan ei edellytä rotusorron tai kansalaisoikeusliikkeen muistelemista, mutta Bush kuitenkin julisti vuoden 2002 alussa mustan kansalaisoikeusaktivistin Martin Luther King kunniaksi kansallisen vapaapäivän (Bush 18.1. 2002). King murhattiin huhtikuussa 1968. Ilmoittaessaan uudesta juhlapäivästä, Bush kutsui Kingiä moderniksi amerikkalaiseksi sankariksi, jonka elämä oli siunaukseksi maalle. Kingin ansiosta kaikkiin rotuihin kuuluvat ihmiset nousivat vastustamaan oikeudettomuutta, puolustamaan periaatetta, että kaikki ihmiset ovat syntyneet samanarvoisiksi. Kingille omistettu vapaapäivä on Bushin mukaan seurausta Amerikassa nousseesta patriotismista ja lähimmäisenrakkaudesta, jotka ovat tehneet Kingin unelmasta kaikkien amerikkalaisten unelman. Kingin tarina on mustille amerikkalaisille tarkoitettu identiteettikertomus, jonka avulla heidän toivotaan samaistuvan kansakuntaan ja sen yhteiseen historiaan ja samalla unohtavan tai ainakin siirtävän syrjään alistuksen, sorron ja syrjäyttämisen kokemukset. Samalla tavalla Suomessa talvisodan aikana yritettiin lakaista maton alle valkoisten ja punaisten verisen välienselvittelyn jäljet ja muistot ja onnistuttiinkin peittämään sisäiset ristiriidat ja luomaan talvisodan henki. Bushin tarinoissa korostetaan Amerikan kansan monimuotoisuutta ja voimaa, jota monimuotoisuus synnyttää sekä suvaitsevaisuutta, jota se edellyttää. Bush korostaa myös amerikkalaisten yhtäläisyyksiä muihin kansoihin, jotka muodostavat USA:n kanssa sivistyneen, ihmisoikeuksia ja vapautta kunnioittavan ja rakastavan maailman. Myös Bushin tarinoihin sisältyy osia, jotka ovat osa arkipäivää mutta joita käytetään tarvittaessa osana aggressiivisen nationalistista diskurssia. Näitä osia tarinassa ovat mm. viittaukset kansakunnan historiaan, itsenäisyysjulistuksessa lausuttuihin periaatteisiin, ihmisten arkiseen työhön ja uhrauksiin.

Riikka Kuusisto on tutkimuksessaan Persianlahden sodassa käytetystä retoriikasta todennut mm. että länsijohtajat määrittivät tuolloin Husseinin ja Irakin uhkaaviksi ja pahoiksi ja sodan oikeutetuksi ja selittivät, että sota on koko ihmiskunnan tulevaisuuden määräävä valinta (mt., 45). Näin toimii myös George W. Bush omassa retoriikassaan ja aivan samalla tavalla myös Hitler ja Stalin kertoivat oman valintansa ja näkemyksensä olevan ihmiskunnan historian kannalta ratkaiseva. Bush rakentaa tarinaansa Irakin sodasta kerronnan konventioita seuraten siten, että tarinalle kerrotaan ensin alku ja ennustetaan loppu. Bushin tarinassakin on toimijat, sillä on juoni, vaikka aivan kaikkea ei olekaan toistaiseksi paljastettu. Tarinalla on myös jo valmiiksi luonnosteltu tarkoitus ja opetus. Tarkoitus on kylmän sodan jälkeisen uuden maailmanjärjestyksen vahvistaminen ja opetuksena on se että USA on maailman johtovaltio, joka toteuttaa - jos välttämätöntä - tahtonsa muista piittaamatta. Tarinassa on länsivalloilla, vapautta rakastavilla kansoilla, sivistyneellä maailmalla sankarin rooli. Sankarit pelastavat viattomat omat kansalaisensa ja Irakin naapurimaat ja viime kädessä kaikki maailman ihmiset pahojen hirviöiden käsistä. Saddam Husseinista Bush on luonut viholliskuvan, joka perustelee ratkaisun. Husseinin täytyy luopua vallasta tai kuolla. Tällaisen vihollisen kanssa ei voi neuvotella, ainoat vaihtoehdot ovat sota tai ehdoton antautuminen. (Kuusisto mt., 60-61).

Bushin puheisiin ja muihin analysoituihin asiakirjoihin sisältyy mielenkiintoisia esisopimuksia, joiden nojalla hän esittää asioita annettuina ja epäproblemaattisina. Bush välttää erittelemästä tarkkaan sitä, minkälaisia al Qaidan terroristien uskonnolliset vakaumukset tai heidän yhteiskunnalliset tavoitteensa ovat. Hän ei myöskään puutu niihin epäilyksiin, joita maailmalla ja erityisesti islamilaisissa maissa on esitetty USA:n tavoitteita kohtaan ja sivuuttaa lähes kokonaan sen, että USA:n liittolaistenkin joukossa on suuria epäilyksiä noudatettavan politiikan ja myös amerikkalaisten arvojen oikeellisuudesta. Bush olettaa, että kuulijat tietävät kenestä ja minkälaisista ihmisistä hän puhuu puhuessaan vihollisista. Hän nojaa tiedotusvälineiden ja kirjallisuuden sekä muiden lähteiden muovaamaan kuvaan vihollisesta, jota ei tarvitse syventää. Bush välttää kaikkia viittauksia islamin uskoon, jotka voisi tulkita kriittisiksi, mutta toisaalta hän tietää, että vaikka hän ei teekään näitä viittauksia hänen kuulijansa tietävät riittävän hyvin, mistä hän puhuu. Bush pyrkii puheillaan luomaan kansakuntaa vahvemmin ja myös taitavammin kuin useimmat edeltäjänsä. Siksi esimerkiksi pitkään vaikutusvaltaisissa asemissa ollut senioripoliitikko sai välittömästi lähteä, kun hän toi julki rotuennakkoluuloja, jotka ovat edelleen voimakkaita oikeistopiireissä Amerikan etelävaltioissa. Bushin korostamat alunperin amerikkalaiset mutta Bushin retoriikassa universaalit arvot, erityisesti vapaus ja vapaa yrittäjyys, köyhyyden poistaminen ja vapaakauppa kehitysmaiden kanssa ovat itsessään ristiriitaisia. Mutta koska Bushilla ja hänen yleisöllään tai ainakin suurella osalla yleisöstä on niistä samanlaiset käsitykset, arvoja tarvitsee vain toistaa, mutta niitä ei tarvitse analysoida eikä perustella. Tämä arvojen ja poliittisten tavoitteiden pelkkä toistaminen, joka ehkä riittää suurelle amerikkalaiselle yleisölle, ei riitä kriittisille amerikkalaisille, kuten Noam Chomsky, puhumattakaan muusta maailmasta. Bushin retoriikka peittää maailman köyhyyden syyt, jotka löytyvät suurten (amerikkalais)yritysten hallitseman maailmankaupan epätasa-arvoisuudesta. Vuosisatoja kestäneestä kolonialismista ja riistosta. USA:ssa, jonka yhteiskuntajärjestelmää Bush tarjoaa malliksi kaikille maailman, työttömyys, köyhyys, oikeudettomuus, väkivalta ja huumeet ovat arkipäivää miljoonille ihmisille. Ristiriidat Bushin sanojen ja todellisuuden välillä eivät lupaa pitkää tulevaisuutta hänen utopialleen, mutta yritys toteuttaa utopia aiheuttavat lisää kärsimyksiä.